Wikipedia

Ero sivun ”Kamarimusiikki” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
RibotBOT (keskustelu | muokkaukset)
31 363 muokkausta
p Botti lisäsi: scn:Mùsica di camera
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
Kamarimusiikin käsite alkoi hahmottua 1700-luvun puolivälissä isompien orkesterien ilmaantuessa. Sitä aiemmin jako orkesteri- ja kamarimusiikkiin ei ollut tarpeellinen. Kamarimusiikin yleisimpiä muotoja ovat jousikvartetit ja pianotriot. Joskus myös pianon säestämät lauluteokset lasketaan kamarimusiikin piiriin kuuluvaksi. Jousikvartetossa on yleensä kaksi [[viulu]]a, [[alttoviulu]] ja [[sello]]. Säveltäjät käyttivät usein myös omaperäisempiä kokoonpanoja. Kamarimusiikin teokset on nimetty kokoonpanon perusteella (esimerkiksi jousikvartetto no. 1). Usein jousikvartettoon tuodaan joku muu soitin, joka muuttaa ryhmän kvintetoksi. Esimerkiksi Brahmsin ja Mozartin kuuluisissa klarinettikvintetoissa kokoonpanon muodostavat jousikvartetto täydennettynä klarinetinsoittajalla. Klassismin aikaan kamarimusiikki sävellettiin vielä usein amatöörimuusikoille siinä missä orkesterimusiikki laadittiin ammattilaisten esitettäväksi. Tämä näkyy useiden teosten suhteellisesti vähäisempinä teknisinä vaatimuksina. [[Kapellimestari]]a kamarimusiikissa ei normaalisti käytetä.
 
Kamarimusiikissa suurimpina säveltäjinä pidetään pitkälti samoja henkilöitä kuin muussamuussakin taidemusiikissa. Bach ei tietenkäänymmärrettävästi säveltänyt vielä kamarimusiikin tyylilajiin kuuluvia teoksia, mutta klassismin kolme suurinta säveltäjää, Haydn, Mozart ja Beethoven, kuuluvat jo kamarimusiikin suurimpiin nimiin. Erityisesti Haydnin työtä pidetään tärkeänä jousikvartettojen kehitykselle. Näiden jälkeen tullut Schubert keskittyi urallaan myös paljon kamarimusiikkiin ja hän onkin säveltänyt Beethovenin ohella useimmat kamarimusiikin kaikista tunnetuimmista teoksista. Beethovenin kamarimusiikin huipentumana pidetään hänen viimeisinä elinvuosinaan syntyneitä jousikvartettoja, joista etenkin 13. kvarteton finaaliksi tarkoitettu "Suuri-fuga" kokeilee sen ajan musiikillisen ilmaisun rajoja. Schubertin kuuluisa Forelli-kvintetto taas on nuoren säveltäjän mestariteos. Romantiikan säveltäjät jatkoivat Beethovenin ja Schubertin jalanjäljillä. Debussy sen sijaan uudisti kamarimusiikin kielen kertaheitolla ainoalla jousikvartetollaan. Kun Schönberg ja muut modernistit jättivät taakseen perinteisen atonaalisentonaalisen, sävellajeihin sidotun, musiikin 1900-luvun alussa, ulottivat he oitis kokeilunsa myös kamarimusiikkinkamarimusiikin puolelle. Kamarimusiikki elää edelleen taidemusiikin tyylisuuntana, mutta sen sävelkieli on muuttunut täydellisesti muun taidemusiikin mukana.
 
Kamarimusiikin teokset etenkin 1700- ja 1800-luvulla noudattivat usein sinfoniasta tuttua kaavaa osien rakenteeltaan eli usein teoksen ensimmäinen osa oli nopea, toinen osa hidas, kolmantena osana oli [[menuetti]] tai [[scherzo]] ja viimeisenä osana on nopeatempoinen finaali. Kamarimusiikki on kuitenkin ollut jo varhaisvaiheessaan sinfoniaa vähemmän sidottu tällaisiin valmiisiin rakenteisiin. Tyypillinen lisä kamarimusiikin teosten rakenteissa on ollut jonkun melodian [[Muuntelu (musiikki)|variaatioista]] koostuva osuus. Sinfonian tapaan teoksissa käytetään usein [[sonaattimuoto]]a - varsinkin teoksen ensimmäisessä osassa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kamarimusiikki”