Ero sivun ”Hyötöreaktori” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KielimiliisiBot (keskustelu | muokkaukset)
p →‎Kehitystyön nykytilanne: kh (pelkkä Britannia riittäisi useimmiten), Replaced: Iso-Britanniassa → Isossa-Britanniassa, Iso-Britanniassa → [[Iso-Britannia using AWB
Rivi 12:
Reaktorin jäähdytykseen ja samalla lämpöenergian siirtämiseen käytetään kaasua tai alhaisen sulamispisteen omaavaa metallia, jolla on pieni hidastavuusvaikutus ja hyvä lämmönsiirtokyky. Ylivoimaisesti yleisin on tähän asti ollut [[natrium]], mutta myös [[lyijy]]-[[vismutti]] -seoksen ja puhtaan lyijyn käyttöä tutkitaan. Fissiota hallitaan normaaliin tapaan säätösauvoilla.
 
Hyötöreaktorin reaktorin suurin etu on sen kyky hyödyntää esimerkiksi [[uraani]]n niitä isotooppeja, jotka eivät kykene ylläpitämään fissiota. Tämä perustuu [[transmutaatio]]on, eli alkuaineen muuttumiseen toiseksi neutronikaappauksen seurauksena. [[Uraani]]n fissiiliä isotooppia U-235 huomattavasti yleisempi on ''halkeamiskelpoinen'' U-238, joka ei kykene ylläpitämään [[ketjureaktio (fysiikka)|ketjureaktio]]ta. Sen sijaan nopeilla neutroneilla säteilytettäessä U-238 muuttuu [[neptunium]]-239:ksi, joka hajoaa nopeasti [[plutonium]]-239:ksi. Plutonium-239 on fissiili ja käy siis ydinpolttoaineeksi. Prosessi on niin tehokas, että uutta plutoniumia syntyy uraanista enemmän, kuin mitä sitä kuluu neutronien ja energian tuottamiseen. Tällöin puhutaan ''hyötämisestä''. Hyötöreaktorin käynnistämiseen siis riittää tietty määrä fissiiliä polttoainetta, minkä jälkeen transmutaatio tuottaa uutta tilalle.
 
U-235:n ohella mahdollisia hyötöreaktorissa käytettäviä "lähtöaineita" ovat U-238 (→Pu-239), [[Torium]]-232 (→U-233), ja Pu-240 (→Pu-241). Normaalissakin voimalaitosreaktorissa U-235:n joukkoon lisättävästä U-238:sta voidaan hyödyntää vain alle 1%, hyötöreaktorissa jopa 70%. U-238:n ja Th-232:n ollessa luonnossa huomattavasti yleisempiä, hyöty on ilmeinen.