|
[[Intiaani]]en osoittaminen tapahtui usein pääluvun mukaan antamalla jonkin määrän naimisissa olevia intiaaneja vaimoineen ja lapsineen, sekä osoittamalla saajan valvontaan tietyn määrän asutettuja taloja. Toisinaan nimitys käsitti jonkin [[kylänvanhin|kylänvanhimman]] tai [[päällikkö|päällikön]] kaikkine alaisineen, vain jonkin tietyn osan näistä, tai jonkin laakson. Jos kapteeni ilman Kuninkaallista oikeutta muodosti encomiendan, (otti tietyn alueen asukkaineen haltuunsa) tapahtumaa kutsuttiin yksinkertaisesti '''repartimientoksi''' tai '''apuntamientoksi'''.
Jotta valtaajan repartimiento tai apuntamiento saisi lainvoiman, oli hänen vietävä asia paikallisen [[kuvernööri]]n ratkaistavaksi. Heillä oli kuninkaalta saatu oikeus myöntää lupa encomiendaencomiendalle. Lupa myönnettiin mikäli kuvernööri katsoi valloituksen tapahtuneen ilman haittaa mukana olleille espanjalaisille. Kuvernööri saattoi myös "ottaa pois intiaanit kapteenilta" ja "siirtää ne jollekin toiselle".
Intiaanit puolestaan, riippuen encomiendansa olosuhteista encomiendassaan, joutuivat vuosittain antamaan encomenderolleen joka vuosi tietyn määrän [[kulta]]a, tai muita tavaroita, [[tuomari]]en ja tarkastajien tekemän arvion mukaisesti, encomenderon ylläpitoa varten. Kuninkaan lähettämät tuomarit, samoin kuin Espanjan [[laki|lait]], muuttivat monin paikoin [[vero]]tusta. Verotus oli aluksi hyvin korkea, sillä jokainen encomendero kiskoiyritti intiaaneiltasaada kaikenmaksimaalisen mihinhyödyn pystyialueestaan ja pakotti heidätintiaanit epäinhimilliseen työntekoon. Intiaaneille määrättiin myös vero, jota kutsuttiin ''henkilökohtaiseksi palvelukseksi'',: käytännössä encomenderolle oli tuotava joka vuosi määrätty määrä polttopuita, ja muita hänen tarvitsemiaan tarvikkeita. Kaikki tämä oli kannettava selässä encomenderolle; sekä [[elintarvike|elintarvikkeita]], ja muita, repartimienton sääntökirjassa mainittuja tuotteita.
Encomiendoja ei voitu siirtää tai ottaa pois niiltä, joille ne oli laillisesti annettu, paitsi jos he syyllistyivät [[petos|petokseen]], intiaanien huononhuonoon kohteluun tai [[kerettiläisyys|kerettiläisyyteen]]. MuissaMissään muissa tapauksissa, edes vaikka ensimmäinen encomendero olisi tehnyt [[rikos|rikoksen]], josta seuraa [[Kuolemanrangaistus|rangaistuksena seuraa kuolema]], ei sen vuoksi hänen seuraajansa menettänyt sitä suosionosoitusta, jonka kuningas on encomiendan muodossa aikoinaan antanut. Encomenderon kuoltua hallintaoikeus siirtyi pojalle, tai vanhimmalle tyttärelle, ja lasten puuttuessa [[vaimo]]lle. Muita luovuttamisen muotoja olivat [[depositio]] ja ''administración'', jotka olivat voimaltaan heikompia, sillä encomenderoilla oli niitä korkeampi asema.
== Katso myös ==
|
