Ero sivun ”Michel Aoun” versioiden välillä

Aoun on ollut pitkäaikainen [[Syyria]]n vaikutusvallan vastustaja Libanonissa. Presidentti [[Amin Gemayel]] nimitti hänet seuraajakseen kautensa päättyessä [[1988]]. Syyrian joukot pakottivat Aounin 1990 hakemaan turvaa Ranskan lähetystöstä ja lähtemään maanpakoon, mikä päätti Libanonin sisällissodan. Hän palasi maahan 7. toukokuuta 2005, Syyrian joukkojen vetäydyttyä maasta.

 

 

Aoun syntyi [[maroniitit|maroniitti]]perheeseen [[Beirut]]in eteläpuolella. Hän lähti armeijauralle ja kävi sotilasakatemian, josta 1958 valmistuttuaan liittyi [[tykistö]]joukkoihin. Hän on kouluttautunut myös Ranskassa Châlon-Sur-Marnessa sekä Yhdysvalloissa Fort Sillissä, Oklahomassa.

Ollessaan Libanonin armeijan komentaja, Aoun sai johtaakseen sotilashallituksen. Hallituksen määräaikainen tehtävä oli koota uutta yhtenäistä hallitusta. Muslimit kieltäytyivät yhteistyöhön Michel Aounin kanssa kahdesta syystä: ulkopoliittisten vaikutusten takia (Syyria, Iran, Saudi-Arabia jne.) sekä koskien erimielisyyksiä maan perustuslain tulkinnasta ja täytäntöönpanosta. Pääministerin piti perinteisesti olla sunni, mutta Gemayel perusteli valintaansa sillä, että presidentin tulee olla kristitty ja varsinaisen presidentin puuttuessa tehtävä siirtyy pääministerille. Koska presidentti oli pääministeriä ylempi, oli pääministeriksi nimitettävä kristitty. Tämän jälkeen Itä-Beirutia hallitsi kristitty hallitus ja Länsi-Beirutia edellisen, eroamasta kieltäytyneen [[Salim al-Hoss]]in hallitus, jota Syyria tuki. Pääministerinä Aoun vannoi useasti vapauttavansa maan ulkomaisista joukoista.

 

 

Vuonna 1974 [[Bachir Gemayel]] perusti epävirallisesti Lebanese forces -liiton (LF). Vuoteen 1978 mennessä hän oli yhtenäistänyt useat eri liitot saman liiton (LF) alaisuuteen. Sotilasliitto LF:ssä oli myös muslimeja, joilla oli yhtenäiset aatteet ja näkemykset maan ja kodin puolustamisesta sekä ulkopuolisten vastustamista (palestiinalaiset ja syyrialaiset).

LF yritti diplomaattisin keinoin välttää yhteenottoja Libanonin armeijan kanssa, jotta kristittyjen vapaa-alue ei hajoaisi ja päätyisi Syyrian ja sen liittolaisten käsiin. Tämän takia LF luovutti ison erän aseita ja joukkoja sekä satama-alueen hallinnan Michel Aounille.

 

 

Tässä vaiheessa Michel Aoun koki, että hän on riittävän vahvoilla ja ryhtyi ulkomaalaisten tuella vastustamaan Syyriaa ja sen liittolaisia.