Ero sivun ”Malmin hautausmaa” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 5:
Päätös uuden hautausmaan rakentamiseksi Helsingin kaupunkia varten tehtiin vuonna [[1888]]. Hautausmaan paikaksi valittiin valtion omistuksessa ollut entinen armeijan harjoitus- ja leirikenttä, joka sijaitsi Malmilla [[Vantaa|Helsingin maalaiskunnassa]] ja oli siis kaupungin rajojen ulkopuolella. Alueesta tuli osa Helsinkiä alueliitoksessa 1946. Malmin hautausmaa vihittiin käyttöön [[10. marraskuuta]] [[1894]]. Ensimmäisten vuosikymmeniensä ajan Malmin hautausmaa oli luonteeltaan työläishautausmaa, koska sen yksittäiset hautapaikat olivat halvempia kuin vanhan [[Hietaniemen hautausmaa]]n perhehaudat. Hietaniemen täyttyessä perhehaudat ja yläluokkaisemmat vainajat kuitenkin löysivät tiensä Malmille 1920-luvulta alkaen. Vanhimmat säilyneet haudat ovat vuodelta [[1895]].
Malmin hautausmaan vanha pääportti on Pihlajamäentien varrella, joka aikoinaan oli osa Helsingistä itään ja pohjoiseen johtaneista pääteistä. Koska hautausmaa oli valmistuessaan melko kaukana kaupungin alueen ulkopuolella, sinne järjestettiin raideyhteys. Hautausmaalle rakennettiin Malmin asemalta noin kahden kilometrin pituinen pistoraide, jota käytettiin sekä vainajien että saattoväen kuljetuksiin. "Ruumisjunat" lähtivät Malmille [[Kallio]]ssa Aleksis Kiven kadulla sijainneelta [[Harju (Helsinki)|Harjun]] ruumishuoneelta. Malmin hautausmaalla ei ollut omaa [[junasuorittaja]]a vaan junat liikkuivat [[asemapäällikkö|Malmin asemapäällikön]] vastuulla. Malmin asemalla oli omat opastimet tätä rataa varten ja aseman opastintaulussa erilliset merkinnät. Hautausmaalle rakennettiin yhä jäljellä oleva asemarakennus, joka tarkkaan ottaen oli pelkkä odotussali: siellä ei ollut lipunmyyntiä eikä junasuoritusta, joista huolehti junan [[konduktööri]]. Junalipuissa oli risti hautausmaajunan merkkinä ja seurakuntayhtymä sai lipputulot. Liikennöitsijänä toimi VR.
Erikoisuutena radan liikennöintiohjeista mainitaan se, että veturien oli mentävä hautausmaan raiteille mahdollisimman vähillä höyryillä, ettei [[varoventtiili]] olisi alkanut puhaltaa hautausmaalla oltaessa: tämä olisi voinut häiritä hautajaisia <ref> Jarmo Oksanen: '''Kuoleman rata''', artikkelin Malmin hautausmaan rautatiestä. Resiina 1/1994 </ref>
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen tästä järjestelystä kuitenkin luovuttiin; rata poistettiin käytöstä vuonna [[1954]] ja on sittemmin purettu. Osa radasta toimi jonkin aikaa Osuusliike Elannon Teerikukontien varaston pistoraiteena.
Ratapenger on silti yhä olemassa, siinä kulkee nykyään pyörätie. Entinen Harjun ruumishuone toimii nykyään nuorisotalona. Hautausmaata on myöhemmin laajennettu useita kertoja, niin että se nykyisin käsittää vanhan päätien (Ketokivenkaari - Pihlajamäentie) sekä nykyisten valtaväylien [[Lahdenväylä]]n ja [[Kehä I]]:n väliin jäävän alueen lähes kokonaisuudessaan. Viimeksi sitä laajennettiin [[1997]] ns. [[Viikki|Viikin]] kolmiolla, jossa on seitsemän uurnahautakorttelia ja tilaa yli 10 000 vainajalle. Siellä on myös kolme arkkuhautakorttelia ja muistolehto.
| |||