Ero sivun ”Niels Henrik Abel” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Leo Salo (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Leo Salo (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 22:
Vuonna 1824 Abelille myönnettiin vaatimaton matka-apuraha ulkomailla, mutta rahaa ei varattu lainkaan elämiseen kun hän palaisi takaisin Norjaan. Kömmähdys osoittautui myöhemmin kohtalokkaaksi.
 
Lyhyen Kööpenhaminan vierailun jälkeen Abel jatkoi Berliiniin vaikka alunperin hänen piti mennä suoraan Pariisiin. Berliinissä hän tapasi matematiikasta innostuneen vaikutusvaltaisen insinööri August Leopold Crellen. Crelle oli perustamassa matematiikkaan keskittynyttä aikakauskirjaa nimeltä Journal für die reine und angewandte Mathematik (myöhemmin usein lyhyesti vain "Crellen aikakauskirjaaaikakauskirja"). Sen ensimmäisessä numerossa oli peräti 6 artikkelia Abelilta. Siinä ilmestyi nyt seikkaperäisempi ja yksityiskohtaisempi versio aiemmasta artikkelista jossa osoitettiin että kaikille viidennen asteen yhtälöille ei ole ratkaisukaavaa.
 
Abelin talous oli varsin heikoilla koko ajan, varsinkin kun hän joutui vähistä varoistaan vielä avustamaan sisaruksiaan. Vakavan pettymyksen hän koki myös kun Christianian yliopiston vapautuneeseen professuuriin nimitettiinkin Holmboe, vaikka hän olisi ollut selvästi pätevämpi. Abel säilytti kuitenkin ystävyytensä Holmboeen eikä koskaan ilmaissut pettymystään, vaikka sen on täytynyt olla suuri.
ja vuonna [[1826]] viimeistellyssä muodossa [[Crelle's Journal]]in ensimmäisessä numerossa. Hän sai valtiolta lisää avustusta jonka avulla hän pääsi vierailemaan [[Saksa]]ssa ja [[Ranska]]ssa vuonna [[1825]]. Vierailtuaan astronomi Schumacherin ([[1780]]–[[1850]]­) luona [[Altona]]ssa, [[Hampuri]]n lähellä, Abel vietti kuusi kuukautta [[Berliini]]ssä, missä hän tutustui hyvin [[August Leopold Crelle]]en, joka oli silloin perustamassa matematiikan lehteä.
 
Tämä projekti lämmitti Abelin mieltä, mikä myötävaikutti hankkeen onnistumiseen. Berliinistä Abel muutti Freibergiin, missä hän teki loistavia tutkimuksia funktioista. Hän tutki erityisesti [[elliptinen funktio|elliptisiä]], [[hyperelliptinen funktio|hyperelliptisiä]], ja uutena funktioluokkana niin sanottuja [[Abelin funktio]]ita, joihin hän käytti paljon aikaa.