Ero sivun ”Fenomenologia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Fix |
|||
Rivi 46:
=== Husserl ===
==== Husserlin fenomenologian alkuperä ====
Rivi 53 ⟶ 51:
[[Edmund Husserl]] johti monet keskeisistä fenomenologian käsitteistä opettajiensa [[Franz Brentano]]n ja [[Carl Stumpf]]in teoksista ja luennoista. Yksi keskeisistä käsitteistä, jonka Husserl lainasi Brentanolta, oli ajatus eräästä tietoisuuden keskeisimmästä piirteestä, sen alituisesta [[intentionaalisuus|intentionaalisuudesta]]. Jokaisella uskomuksella, halulla jne. on kohde johon se viittaa: uskottu, haluttu jne. Intentionaalisuuden ominaisuus, eli intentionaalisen kohteen omaaminen, oli avaintekijä, joka erotti mentaaliset ja psyykkiset ilmiöt fysikaalisista ilmiöistä (kappaleista), koska fysikaalisilta ilmiöiltä puuttui intentionaalisuus kokonaan. Intentionaalisuus oli avaintekijä, jonka avulla fenomenologinen filosofia pyrki voittamaan nykyaikaista filosofiaa hallinneen subjekti/objekti -kahtiajaon. Intentionaalisuus on siten tietoisuuden tietoisuutta ''jostakin'' Brentanolle intentionaalisuus kuitenkin tarkoittaa sitä, että objekti, johon mieli suuntautuu on mielen sisällä, in eksistenssi on siten mielen sisällä olemista, ei missään nimessä ei olemista tai olemattomuutta. Brentanolaisessa intentionaalisuudessa objektin sisältö muodostuu siten, että fysikaalinen objekti intentionaalisesti in-eksistoi mielen sisässä eli, että mikä tahansa sellainen mentaalinen tila tai akti, joka suuntautuu objekteihin on intentionaalinen.
Husserlin käsitys intentionaalisuudesta eroaa Brentanon vastavaasta, sillä Husserlille intentionaalisuus pelkkänä suuntautuneisuutena oli riittämätön ja epätyydyttävä. Husserlin mukaan brentanolainen intentionaalisuus ei kykene selittämään vastineettomia objekteja. Husserlin mielestä oli sellaisia intentionaalisia akteja, jotka selvästi suuntautuvat johonkin objektiin tai kohteeseen, mutta joille ei ole olemassa niitä vastavaa oliota, esinettä, tms. reaalisessa maailmassa. Tällaisia intentionaalisia akteja olisivat mm. hallusinaatiot, illuusiot, suurimpien luonnollisten lukujen ajattelu jne. (kts. ''[[Logische Untersuchungen]]'', 380 381 ja 387 388,1984 [1900/1]). Husserl siis hylkäsi opin aktin immanenssista, eli objektin in¬eksistenssisestä luonteesta. Pitäydyttäessä vain objektin ilmiöllisissä piirteissä jää se selvittämättä, miksi jokin asia tai ilmiö on siten kuin se on? Miksi jokin on rakastettu, haluttu, vihattu? jne. Husserlin intentionaalisuudessa on sijansa myös merkityksille ja mielille eli sellaiselle tarkastelulle, jossa selvitetään mistä jostakin (''von etwas'') tietoisuus on. Merkitys mielen taso tekee suuntautuneisuuden objektit merkityksellisiksi ja se on keskeissä asemassa Husserlin intentionaalisuudessa koko hänen filosofiassaan. Intentionaalisen aktin merkitys mielen sisältävälle momentille Husserl antaa
==== Intentionaalisen aktin piirteet Husserlin fenomenologiassa ====
Husserlille tietoisuus on tietoisuutta jostakin (''Bewußtsein von etwas''). Husserlin käsitystä intentionaalisuudesta ja mielen suuntautuneisuudesta leimaa kautta linjan hänen suorittamansa kolmijakoisuus intentionaalisen aktin luonteesta. Tämän kolmijaon muodostavat:
:Intentionaalisuuden käsite (akti itsessään, suuntautuneisuus, ''[[noesis]]'')
::Merkitys, mieli (''[[noema]]'')
:::Referenssi (objekti)
Husserl omaksui Brentanolta myös deskriptiivisen psykologian menetelmän, sekä Stumpfilta psykologisen analyysin, joka vaikutti Husserlin varhaisiin teoksiin. Muiksi fenomenologian taustavaikuttajiksi voidaan nähdä [[skeptisismi]] (''[[epokhe]]n'' käsite), [[René Descartes]] (metodologinen epäily, ''[[cogito ergo sum|cogito]]''), [[brittiläinen empirismi]] ([[John Locke|Locke]], [[David Hume|Hume]], [[George Berkeley|Berkeley]], [[John Stuart Mill|Mill]]), sekä [[Immanuel Kant]] ja [[uuskantilaisuus]] (Husserlin transsendentaalinen käänne).
| |||