Tapio Junno hyödyntää veistoksissaan pronssin mahdollisuuksia, usein hän rinnastaa sileää kiillotettua metallipintaa kontrastiksi karhean patinoidulle pronssille. Puhuttelevien teosten keskiössä on usein ihmishahmo, usein kirjaimellisestikin kasvoton outoon tilanteeseen joutunut jokamies. Teoksissa on mukana sivullisuuden tematiikkaa ja unenomaisen näyn tuntua.<ref name="fennica">[http://www.arsfennica.fi/1992/1992.html Ars Fennican ehdokasesittely 1992]</ref> Hahmot ilmentävät toisinaan olemassaolon tuskaa, toisinaan iloa. Myös pronssi käsittely vahvistaa valon ja varjon vuorottelun tuntua, samoin kuin aineettomuuden ja materiaalisuuden dynamiikkaa veistoksissa.<ref name="kiasma">[http://www.kiasma.fi/kokoelmanayttelyt/yojuna/yojuna_txt.php?lang=fi&mode=&idd=76 Kiasma Yöjuna]</ref> Tapio Junno hyödyntää veistoksissaan monipuolisesti pronssin mahdollisuuksia. Usein hän rinnastaa sileää kiillotettua metallipintaa kontrastiksi karhean patinoidulle pronssille.<ref name="fennica" />
Kirkas valo ja häikäistyminen on usein mukana Tapio Junnon veistoksissa. Aihe, josta hän oli nähnyt unia jo lapsena, kiinnosti Junnoa uran alusta asti. Teokset kuvaavat häikäistyksen hetkeä, jolloin aika pysähtyy. Samalla hahmon liike jähmettyy paikoilleen.<ref name="kiasma" />
