Ero sivun ”Polyklooratut bifenyylit” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
yhtä ja toista |
||
Rivi 1:
[[Image:Polychlorinated biphenyl structure.svg|thumb|Polykloorattu bifenyyli]]
'''Polyklooratut bifenyylit''' eli PCB-yhdisteet ovat [[orgaaninen yhdiste|orgaanisia yhdisteitä]], [[bifenyyli]]n [[kloori|klooraustuotteita]], joiden kemiallinen kaava on yleisesti (C<sub>12</sub>H<sub>10-x</sub>Cl<sub>x</sub>),
==Ominaisuudet==
PCB-valmisteet ovat eri kongeneerien sekoituksia, ja niiden ominaisuudet vaihtelevat klooriatomien määrän mukaan. PCB:t ovat kirkkaita tai kellertäviä, öljymäisiä, hajuttomia ja mauttomia nesteitä, sitä tummempia, sakeampia ja huonommin veteen liukenevia mitä enemmän klooria ne sisältävät. PCB:t ovat kemiallisesti hyvin vakaita ja palamattomia, ne liukenevat hyvin niukasti veteen eivätkä haihdu helposti. Sen sijaan ne liukenevat hyvin orgaanisiin liuottimiin ja rasvoihin. PCB-yhdisteiden tiheys vaihtelee 1,182 - 1,566 kg/l.
PCB-yhdisteillä on hyvin suuri suhteellinen [[permittiivisyys]] ja [[lämpö|lämmönjohtokyky]].
PCB:t tunkeutuvat helposti [[iho]]n, [[PVC]]:n ja [[lateksi]]n lävitse. PCB:tä läpäisemättömiä aineita ovat muiden muassa [[polyeteeni]], [[polyvinyyliasetaatti]], [[PTFE]], butyyli[[kumi]], nitriilikumi ja [[neopreeni]].
Raskaat PCB:t ovat hyvin stabiileja ympäristössä, ja niiden tuhoaminen on vaikeaa, joskin mahdollista, esimerkiksi polttamalla erittäin korkeassa lämpötilassa, kemiallisesti tai säteilyttämällä.
==Historia ja käyttö==
PCB-yhdisteitä alettiin valmistaa teollisesti suuressa mitassa 1920-luvulla. Niitä käytettiin teknisten ominaisuuksiensa vuoksi muun muassa [[eriste]]aineina [[muuntaja|muuntajissa]] ja [[kondensaattori|kondensaattoreissa]], jäähdytysnesteinä, [[hydrauliikka]]öljyinä ja [[voiteluaine]]ina. Jossain määrin PCB-yhdisteitä käytettiin myös muun muassa liimoissa, maaleissa ja itsekopioivassa paperissa.
PCB-yhdisteiden akuutti myrkyllisyys havaittiin jo 1930-luvulla lukuisien työtapaturmien yhteydessä, mutta niiden valmistus ja käyttö jatkuivat ja saavuttivat huippunsa 1960-luvulla. Kun todisteet osoittivat niiden kasautuvan ympäristössä ja aiheuttavan muun muassa [[syöpä]]ä, niiden käyttöä alettiin länsimaissa rajoittaa 1970-luvulla. PCB-yhdisteiden valmistus on kielletty [[POP-yhdiste]]inä kansainvälisellä Tukholman sopimuksella vuonna 2001. PCB:t kuuluvat sopimuksessa nimettyihin 12 erityisen haitalliseen ympäristömyrkkyyn, niin sanottuun ympäristömyrkkyjen "likaiseen tusinaan".
[[Luokka:Orgaaniset yhdisteet]]
| |||