Ero sivun ”Tuotantopuolen taloustiede” versioiden välillä

Naiiveiksi väitetyt tuotantopuolen taloustieteen argumentit väittävät, että verojen alentaminen kiihdyttää talouskasvua niin kovasti, että valtion verotulot silti lisääntyvät. Tätä kuvaa niin sanottu [[Lafferin käyrä]], jossa liian korkeiden verojen laskeminen vie talouden kohti [[optimivero]]a. Mm. [[Ronald Reagan]] perusteli aikanaan veronalennuksia tällaisella argumentilla. Sittemmin on käynyt ilmi, että veronalennukset todellisuudessa maksoivat itsestään takaisin vain reilut 30%. Reaganin hallituksessa valtiovarainministerinä toiminut taloustieteilijä [[Paul Craig Roberts]] kuitenkin väittää, että verotulojen jääminen arvioitua pienemmiksi johtui vain [[inflaatio]]n alentumisen aiheuttamasta nimellisen [[veropohja]]n menetyksestä; jos inflaatio olisi ollut yhtä korkeaa kuin ennen, veropohjan nimellinen kasvu olisi Robertsin mukaan melkein tasapainottanut budjetin. Robertsin mukaan tarjontapuolen taloustieteilijät eivät väittäneet valtion verotulojen suoranaisesti kasvavan veronalennusten kiihdyttämän talouskasvun ansiosta, mutta tarjontapuolen taloustieteilijöiden esittämät ennusteet veronalennusten talouskasvua parantavasta vaikutuksesta olivat Robertsin mukaan paikkansapitäviä jälkikäteen empiirisesti tarkasteltuna. Veronkevennykset kiihdyttävät talouskasvua, mikä on omiaan lisäämään verotuloja pitkällä aikavälillä.

 

 

Esimerkiksi kallispalkkainen lääkäri saattaa tarvita kotiinsa siivousta ja autojensa renkaiden vaihtamista. Hän saattaa tehdä tunnin ylityötä ja saamillaan rahoilla palkata siivojaan sekä viedä autonsa renkaat huoltoasemalle vaihdettavaksi. Jos viimeisten tuntien verotus on kuitenkin kovaa ja palveluiden arvonlisäverotus korkea, kannattaa lääkärin pikemminkin lähteä töistä tuntia aikaisemmin ja tehdä työt itse, työnteon siirtyessä [[epävirallinen sektori|epäviralliselle sektorille]]. Tässä yhteiskunta on kahden tunnin lääkärin töitä köyhempi.

 

Toisaalta vallitsevan uusklassisen paradigman mukaan tuotantopuolen taloustiede usein keskittyy veronalennuksiin liikaa välittämättä valtion todellisesta kulutuksesta. Yleisimpiä esimerkkejä hyvästä tuotantopuolen taloustieteiden soveltamisesta usein määritteleekin kasvanut valtion velka. Verot kuitenkin tulevat maksettaviksi yhtä lailla myöhemmin, mutta korkojen kanssa, joten monia tuotantopuolen taloustieteilijöitä on syytetty lyhytnäköisyydestä. Toisaalta suurin osa makrotaloustieteen tuotantopuolen näkökulmista näkijöistä osaa kuitenkin nykyisin suhteuttaa näkemyksensä pidemmällekin aikavälille.

 

{{Makrotalous}}