Tuotantopuolen taloustiedettä pidetään usein oikeistolaisena. Sen lähtökohta on siis konservatiivinen idea siitä, että valtion tulisi toimia ekstensiivisesti markkinoilla ja yrittää lisätä talouskasvua. Talouskasvu nähdään itseisarvona eikä terveen talouden emergenttinä ominaisuutena.
NaiiveimmillaanNaiiveiksi väitetyt tuotantopuolen taloustieteen argumentit väittävät, että verojen alentaminen kiihdyttää talouskasvua niin kovasti, että valtion verotulot silti lisääntyvät. Tätä kuvaa niin sanottu [[Lafferin käyrä]], jossa liian korkeiden verojen laskeminen vie talouden kohti [[optimivero]]a. Mm. [[Ronald Reagan]] perusteli aikanaan veronalennuksia tällaisella argumentilla. Sittemmin on käynyt ilmi, että veronalennukset todellisuudessa maksoivat itsestään takaisin vain reilut 30%. Reaganin hallituksessa valtiovarainministerinä toiminut taloustieteilijä [[Paul Craig Roberts]] kuitenkin väittää, että verotulojen jääminen arvioitua pienemmiksi johtui vain [[inflaatio]]n alentumisen aiheuttamasta nimellisen [[veropohja]]n menetyksestä; jos inflaatio olisi ollut yhtä korkeaa kuin ennen, veropohjan nimellinen kasvu olisi Robertsin mukaan melkein tasapainottanut budjetin. Robertsin mukaan tarjontapuolen taloustieteilijät eivät väittäneet valtion verotulojen suoranaisesti kasvavan veronalennusten kiihdyttämän talouskasvun ansiosta, mutta tarjontapuolen taloustieteilijöiden esittämät ennusteet veronalennusten talouskasvua parantavasta vaikutuksesta olivat Robertsin mukaan paikkansapitäviä jälkikäteen empiirisesti tarkasteltuna. Veronkevennykset kiihdyttävät talouskasvua, mikä on omiaan lisäämään verotuloja pitkällä aikavälillä.
Kaiken kaikkiaan tuotantopuolen taloustiede painottaa, että [[verokiila]] heikentää huomattavasti [[työnjako]]a. Suomessakin [[Osmo Soininvaara]] on selittänyt verotuksen toimivan ikään kuin maan sisäisinä tulleina, haitaten [[suhteellinen etu|suhteellisen edun]] hyödyntämistä. [[Progressiivinen verotus]] puolestaan haittaa etenkin tuottavimpien työntekijöiden erikoistumista.
