Ero sivun ”Emergenssi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 35:
Edellä esitetyn S-käyrän muutoksen kohdat riippuvat systeemin yksityiskohtaisesta rakenteesta ja ominaisuuksista. Siis esimerkiksi
* montako alatason ilmiötä tarvitaan kasvuvaiheen saavuttamiseen
* milloin kasvuvaihe alkaa * kuinka nopea kasvuvaihe on
* missä vaiheessa uusi taso saavutetaan ja kuinka nopeasti kasvu lakkaa.
[[Joseph Needham]] on käsitellyt emergenssiä termin "Integrative levels" alla, kuten myös professori Tom Wilson
Kompleksisuustutkija [[Stuart Kauffman]] käsittelee teoksessaan ''At Home in the Universe: The Search for the Laws of Self-Organization and Complexity'' kompleksisuuden ja emergenssin välistä suhdetta. Teos on ensimmäisiä yrityksiä luoda '''emergenssin teoriaa'''.
Rivi 64 ⟶ 65:
Uuden tason saaminen näkyviin olisi siis vain abstraktiotason nostamista, tiedon hukkaamista. [[Ymmärrys|Ymmärryksen]] ja [[viisaus|viisauden]] luominen on periaatteessa samanlainen ilmiö. Tarvitaan paljon alatason ilmiöitä ja sitten paljon prosessointia niiden yhtäläisyyksien löytämiseksi ja siis tiedon hukkaamiseksi, yksinkertaistamiseksi. Ilmiö näkyy myös [[oppiminen|oppimisessa]] alkuvaiheen oppimistasanteena ja sitten tarpeellisen prosessoinnin ja oikeiden havaintojen jälkeen oivalluksena, oppimisen uutena tasona. Palaset loksahtavat paikalleen.
Myös ahvenanmaalainen tietotutkija [[Jan Kåhre]] toteaa em. periaatteen kirjassaan
Soveltamalla emergenssiä eli yhdistämällä lukuisia alatason elementtejä suuremmaksi kokonaisuudeksi on ratkottu muun muassa ohjelmointiongelmia. Monesti ohjelmien toiminta on ollut hyvin vaikea ymmärtää, vaikka ne ovat ratkaiseet alkuperäisen ohjelmointiongelman.
Suomalainen musiikkitieteilijä Markus Lång on tähdentänyt prosessuaalisten syiden merkitystä emergenteille ilmiöille
<blockquote>Ajatellaan ensin jotain mielivaltaisten aineellisten olioiden joukkoa, jolla ei ole paljonkaan kausaalista mielekkyyttä: oikean peukaloni kynsi, Kyösti Kallion patsas ja Jupiterin kuu Io. Nämä muodostavat ilmeisen mielivaltaisen, määrittelyyn perustuvan joukon ''S''<sub>1</sub>, ja sellaisia voitaisiin luoda loputon määrä. Jos sen sijaan määrittelemme joukon, jonka jäseniä ovat esimerkiksi keltainen ja punainen lasilevy sekä valkoisen valon lähde, tämä on selvästi kiinnostavampi kokooma, ja tietyissä oloissa tämä joukko ''S''<sub>2</sub> saa aikaan oranssin lasialan. Tavallinen joukon määrittely esittää vain luettelona joukon alkiot ''S'' = {''a''<sub>1</sub>, ''a''<sub>2</sub>, ..., ''a''<sub>n</sub>}, mutta '''prosessuaalisen joukon''' ''S''<sub>P</sub> määritelmä määrittää myös alkioiden keskinäiset suhteet: ''S''<sub>P</sub> = {''a''<sub>1</sub> × ''a''<sub>2</sub> × ... × ''a''<sub>n</sub>}. Niinpä emergentit ilmiöt voidaan kuvata prosessuaalisten joukkojen avulla, ja nämä joukot ovat '''multiplikatiivisia''', eivät additiivisia: jos yhdenkin jäsenen arvo on nolla, on kokonaisuus nolla.
Lång on myös jakanut emergenssin heikkoon ja vahvaan emergenssiin seuraavasti: '''Heikko emergenssi''' tarkoittaa, että kehkeytynyt ominaisuus kuuluu ontologisesti samalle jäsennystasolle kuin aineelliset syyt, esimerkiksi oranssi valo on väriä samalla tavoin kuin punainen ja keltainen ovat. '''Vahvasta emergenssistä''' voidaan puhua silloin kun aineelliset syyt ja seuraus kuuluvat eri tasoille, esimerkiksi kun atomit muodostavat molekyylin tai molekyylit kiinteän kappaleen tai mekaanisilla osilla on ominaisuus ”mittaa aikaa” (kello). Sekä heikko että vahva emergenssi on tulkittava monistisesti, sillä kummassakaan ei ole kyse uudenlaisen itseisaineksen ([[substanssi]]n) syntymisestä maailmaan vaan vuorovaikutuksesta ja sen seurauksista.<ref>Lång 2004: 26.</ref>
==Emergenssi, paikallisuus ja globalisuus==
| |||