Ero sivun ”10. divisioona (talvisota)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Lähteet: lisätty kirjaviite |
|||
Rivi 68:
Tämän kolmivuorokautisen hyökkäyksen jälkeen, jossa hyökkääjä oli menettänyt mm. 35 hyökkäysvaunua, seurasi 10. Divisioonan lohkolla noin viikon mittainen hiljaisempi vaihe tykistötulen kuitenkin edelleen jatkuessa ja vastapuolen ilamtoiminnan lisääntyessä sääolosuhteiden parannuttua. Suomalaisen tiedustelun saamien tietojen mukaan alueelle keskitettiin jälleen vastustajan taholla lisäjoukkoja (Puna-armeijan 4. Jalkaväkidivisioona), mutta sen sijaintia ei kyetty selvittämään. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 95</ref>
[[25. joulukuuta]] 1939 aamuna neuvostojoukot aloittivat uuden hyökkäyksen suomalaisten puolustusta vastaan puna-armeijan 4. Divisioonan ylittäessä pimeän ja lumisateen turvin Suvannnon jään yli neljästä eri kohdasta, joista vain yhden ylityskohdan osalta torjunnassa onnistuttiin. Puna-armeijan hyökkäys kohdistui Kirvesmäen alalohkon selustaan ja tuli puolustajalle yllätyksenä (erityisesti siksi, että hyökkäykseen liittyvä tulivalmistelu alkoi vasta hyökkäävien joukkojen päästyä ensimmäiseen tavoitteeseensa eli vesialueen suomalaisjoukkojen puoleiselle rannalle). Suvannon yli päässeiden joukkojen määrä oli melko pitkään vain arvailuiden varassa 10. Divisioonan esikunnassa. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 96</ref> Puna-armeija oli suunnitelmansa mukaisesti hyökkäämässä noin rykmentin suuruisin voimin kullakin hyökkäysalueella niin Volossulan, Kelkan kuin Paasolan alueella yli Vuoksen. Pohjoisimmalla hyökkäysalueella Paasolassa neuvostojoukot törmäsivät pian rantaan päästyään suomalaisten esterakennelmiin ja konekiväärituleen. Päivän aikana puna-armeija joutui vetäytymään alueelta raskaita tappiota kärsineenä. <ref>Raunio-Kilin: "Talvisodan taisteluja" s.58</ref>
Hyökkäävien puna-armeijan joukkujen vahvuus aliarvioitiin kaikissa Suvannon ylityskohdissa ja siksi vastatoimet myöhästyivät tai jäivät tehottomiksi. [[26. joulukuuta]] aikana hyökkäyksen vakavuus alkoi hahmottua 10. Divisioonan esikunnalle ja alueelle ryhdyttiin keskittämään kyllin suuria joukkoja vastatoimiin. Neuvostojoukkojen yrittäessä vahvistaa sillanpääasemissa olevia joukkojaan oli paikalla jo kylliksi joukkoja estämään mainitun tavoitteen saavuttamisen ja Suvannon jään yli hyökänneet joukot kärsivät merkittäviä tappioita. Suomalaisten torjuntatoimien onnistumista auttoi merkittävästi se, että Taipaleen alueella puna-armeijan joukot pysyivät melko passiivisina. <ref name="Talvisodan historia2/96-99">Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 ss. 96-99</ref>
| |||