Ero sivun ”Christoph Hein” versioiden välillä

saksalainen kirjailija ja kääntäjä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
(ei mitään eroa)

Versio 9. marraskuuta 2009 kello 19.48

Christoph Hein (s. 8. huhtikuuta 1944) on saksalainen kirjailija ja kääntäjä. Pienoisromaani Vieras, ystävä (Der fremde Freund, 1982) nosti Heinin julkisuuteen.

Christoph Hein vuonna 2005 puhumassa Ruotsissa Göteborgin yliopistossa.

Christoph Hein vietti lapsuutensa Bad Dübenin kylässä lähellä Leipzigia. Hän oli papin poika eikä siksi saanut käydä Erweiterte Oberschulea, mutta hän kävi lukion Berliiniin länsipuolella.[1] Ylioppilaaksi päästyään hän työskenteli sekalaisissa töissä kuten kirjamyjänä ja ohjaajan apulaisena.[1] Vuosina 1967–1971 hän opiskeli filosofiaa Leipzigissa ja Berliinissä. Yliopiston jälkeen hän työskenteli Berliinin Volksbühnen palveluksessa ja vuodesta 1974 vakituisena kirjoittajana.[1] Vuodesta 1979 Hein on työskennellyt freelance-kirjoittajana.

Vuosina 1998–2000 Hein toimi yhteissaksalaisen PEN-keskuksen ensimmäisenä puheenjohtaja.[1] Vuodesta 2006 hän on ollut Berliinin Deutsches Theaterin johtaja. Läntisen saksan lehdistössä kritisoitiin hänen valintaansa ja epäiltiin valinnan toimivan "tunkkaisen itäsaksalaisen teatteriperinteen takeena".[2]

Intellektuellin on
helpompi ottaa kantaa,
kun ei kuulu joukkoon

– kirjailija Christoph Hein. [2]

Hein käsittelee romaaneissaan itäsaksalaista todellisuutta ja yhdistynyttä Saksaa. Kirjojen yhtenä teemana on ulkopuolisuuden kokemus, joka on lähtöisin jo lapsuudesta, kokemuksesta papin poikana Itä-Saksassa.[2] Romaanissa Willenbrock hän kysyy, miten ihmisen käy, kun koko entinen elämä menettää merkityksensä. Teoksen päähenkilö näyttää ulkoisesti selviytyvän, mutta on sisältä rikki.[3]

Heinin vaimo oli dokumentaristi Christiane Hein (k. 2002).[2]

Palkinnot ja tunnustukset

Teokset

  • Die Witwe des Maurers (1980)
  • Frank, eine Kindheit mit Vätern (kertomus, 1980)
  • Einladung zum Lever Bourgeois (kertomuksia, 1980)
  • Cromwell und andere Stücke (näytelmiä, 1981)
  • Der fremde Freund (pienoisromaani, 1982, Länsi-Saksassa nimellä Drachenblut)
  • Die wahre Geschichte des Ah Q (näytelmä, 1982)
  • Das Wildpferd unterm Kachelofen (lastenkirja, 1984)
  • Horns Ende (romaani, 1985)
  • Schlötel oder Was solls (näytelmä, 1986)
  • Öffentlich arbeiten (esseitä ja haastatteluja, 1987)
  • Passage - ein Kammerspiel in drei Akten (näytelmä, 1987)
  • Die Ritter der Tafelrunde (näytelmä, 1989)
  • Der Tangospieler (kertomus, 1989)
  • Als Kind habe ich Stalin gesehen (esseitä ja puheita, 1990)
  • Das Napoleon-Spiel (romaani, 1993)
  • Exekution eines Kalbes und andere Erzählungen (kertomuksia, 1994)
  • Randow - eine Komödie (näytelmä, 1994)
  • Von allem Anfang an (omaelämäkerta, 1997)
  • Willenbrock (romaani, 2000, elokuva 2005)
  • Mama ist gegangen (lastenromaani, 2003)
  • Landnahme (romaani, 2004)
  • In seiner frühen Kindheit ein Garten (romaani, 2005)
  • Frau Paula Trousseau (romaani 2007)

Suomennokset

  • Vieras, ystävä, alkuteos: Der fremde Freund suom. Markku Mannila, esipuhe: Anne Fried. Otava, 1985
  • Tien loppu, alkuteos: Horns Ende, suom. Markku Mannila, epilogi: Anne Fried. Otava, 1987
    • Tien loppu, neliosainen kuunnelma, Heinin samannimisestä romaanista dramatisoinut Horst H. Vollmer, Markku Mannilan romaanisuomennoksen pohjalta Yleisradiolle sovittanut Outi Valle. 1990.
  • Säestäjä, alkuteos: Der Tangospieler, suom. Markku Mannila. Otava, 1989

lastenkirjasuomennokset

  • Villihevonen uunin alla, alkuteos: Das Wildpferd unterm Kachelofen kuv. Rotraut Susanne Berner, suom. Marja Kyrö. Otava, 1985
    • Villihevonen uunin alla, alkuteos: Das Wildpferd unterm Kachelofen seitsenosainen lastenkuunnelma, Heinin lastenkirjasta Yleisradiolle sovittanut Tiina Harpf, suomentanut Marja Kyrö, [dramaturgi:] Eila Arjoma. Yleisradio, 1991.
    • Villihevonen uunin alla, (Äänite), lasten kuunnelmasarja vuodelta 1991, Heinin lastenkirjasta, sovittanut ja ohjannut Tiina Harpf, suomennos: Marja Kyrö, musiikin sävellys: Pera Pirkola. Yleisradio, tallennepalvelu, 1992.

Lähteet

  1. a b c d Elämäkerta kustantajan sivulla (saksaksi)
  2. a b c d Leena Becker: Berliinin muuri murtui. Helsingin sanomat, 9.11.2009, s. C1.
  3. Leena Becker: "Paremmasta Saksasta" löytyi kaikkea paitsi onnea hs.fi. Viitattu 9.11.2009.