Ero sivun ”Vilho Soininen” versioiden välillä

Soininen oli Turun Smyrna-seurakunnan saarnaajana ja johtaja elokuusta 1934 lähtien. Hän oli jo siihen aikaan hyvin tunnettu saarnaaja. Vuonna 1936 tammikuussa hän lähti Smyrna-seurakunnasta ja 76 seurakuntalaisia erosi samalla kertaa. <ref>Helluntaituulia varsinaissuomessa, s. 33</ref>

Eronneet muodostivat Siion seurakunnan helmikuun 17 päivänä 1936, jonka saarnaajaksi kutsuttiin E. Kokkonen, Soinisen kieltäydyttyä. Turun Siionissa Soininen vaikutti vuosina 1936–38. <ref>Turun helluntaiseurakunta 1921–1971, s. 22</ref>

Turun Smyrna-seurakunnan johtajana toiminut Eino Heinonen (1887–1977) tahtoi yhdistää seurakunnat yhdeksi ja lähetti kirjeen Siionilaisille. Vuonna 1937 viisi Siion seurakuntalaista ehdotti vastauskirjeessään neuvotteluja yhdistämisestä. Mutta Smyrnan asettamat ehdot yhdistämiselle, olivat sellaiset, ettei niiden pohjalta ollut mahdollista saavuttaa sovintoa. Asiasta seurasi riitainen seurakuntakokous, jolloin Heinonen asetti kovat ehdot oman toimintansa jatkamisen suhteen, vaatien Selim Suomelan ja Antti Vainion erottamista. Smyrnalaiset eivät siihen suostuneet ja Heinonen sanoi itsensä irti ja häntä tukeneista Smyrnalaisista erosi 47 seurakunnasta, myöhemmin vielä yksittäin 29 jäsentä. Siionin siirtyi Heinosen aikana 76 Smyrnan jäsentä.<ref>,Helluntaituulia varsinaissuomessa|, s. 35–37</ref>

Vilho Soininen muutti Turusta v. 1938, jonka jälkeen Uuno Palonen sai Siion-seurakunnan saarnaajan tehtävän.<ref>Helluntaituulia varsinaissuomessa, s. 39</ref>

Vilho Soininen vastusti sitä veljeilyä, jota harjoitettiin Eino I. Mannisen ja eräiden muiden johdolla valtionkirkon pappien ja muiden suuntien saarnamiesten kanssa. <ref>Poika lähti maailmalle, s. 253</ref> Soininen kirjoitti Kuopiossa toimiessaan pienen kirjan "Mikä on totuus kristittyjen yhteydestä", joka painettiin vuonna 1941. Siinä olivat mm. Toimi Yrjölän ja Veikko Lähteen ja Armas Von Bellin ja Unto Kunnaksen kirjoitukset aiheesta, sekä T. B. Barratin kirjoitus Ristin Voitosta sekä Carl Forsbergin kirjasta otettu lainaus. <ref>Mikä on totuus kristittyjen yhteydestä</ref>

Hän toimi Kristitty-lehden toimituskunnassa yhdessä [[Eino Manninen|Eino Mannisen]] ja Kalle Rantasen (1889–1952) kanssa 1940-luvulla. <ref>Suomen Helluntaiherätyksen historia, s. 252–253</ref><ref>Herätyksen historia, s. 350</ref>

Toimi opettajana koko maata käsittävässä helluntaiherätyksen nuorisokonferenssissa Kuopiossa juhannuksena 1945. Samoin seuraavana vuonna [[Lahti|Lahdessa]] ja vuonna 1947 [[Turku|Turussa]].<ref>Suomen Helluntaiherätyksen historia, s. 287–288</ref>

Hän siirtyi Helsingin Siion-seurakunnan saarnaajaksi ja hänelle pidettiin uuden saarnaajan tervetulojuhla marraskuun 18-päivänä 1958. <ref>Mitä todella tapahtui, s. 20</ref><ref>Mannisentie, s. 73</ref>

Erotettiin helluntaiherätyksen työyhteydestä 1960 ilmiannon perusteella, asia jota Soininen ei koskaan hyväksynyt. <ref>Mitä todella tapahtui, s. 7</ref>

Uuno Palonen toteaa muistelmissaan, että ns. Soinis-käräjät, joihin kutsuttiin 400 veljeä ja jotka pidettiin Tampereella 17.10.1960, sammuttivat herätykset vuosiksi Tampereella ja koko herätysliikkeessä.<ref>Rakkaus rakentaa, Uuno Palonen lähikuvassa, s. 157</ref> Uuno Palonen ehdotti kolme kertaa, että asia olisi käsitelty vain muutaman veljen ja Soinisen kesken, mutta se ei sopinut. Uuno Palonen kertoi että ennen käräjiä oli Tampereella kastettu 50-luvun lopulla 300 ihmistä vuosittain, tämän jälkeen vain 30. <ref> Mannisentie, Ss. 73</ref>