Ero sivun ”Positiivinen ja negatiivinen vapaus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Poistettu kehäpäätelmä ("Negatiivinen vapaus tarkoittaa tilaa, jossa ''vapausoikeudet'' ovat voimassa. Vapausoikeudet tarkoittavat oikeuksia nauttia negatiivisesta vapaudesta") ja muuta sotkua.
Voi toteutua ja toteutuukin missä tahansa järjestelmässä sen demokraattisuudesta riippumatta.
Rivi 4:
'''Negatiivinen vapaus''' on [[klassinen liberalismi|klassisen liberalismin]] määritelmä vapauden käsitteestä; myös [[libertarismi]] perustuu negatiivisen vapauden käsitteelle ja korostaa sitä voimakkaasti. Negatiivisessa vapauskäsityksessä tarkoitetaan vapautta ulkoa tulevasta pakottamisesta, väkivallasta ja pakkovallasta. Tässä käsityksessä ihminen siis on vapaa, jos toiset ihmiset tai yhteiskunnalliset instituutiot (kuten viranomaiset, poliittiset päätöksentekoelimet tai sääty- tai kastijärjestelmät) eivät rajoita hänen toimintaansa eli puutu hänen ruumiilliseen koskemattomuuteensa, omaisuuteensa tai [[sopimusvapaus|sopimusvapauteen]]. Negatiivisen vapauden toteutumiseksi riittää, että muut eivät loukkaa näitä henkilön oikeuksia. Muiden velvollisuus rajoittuu siis vain toisten negatiivisen vapauden loukkaamattomuuteen. Muiden muassa [[Thomas Hobbes]], [[John Locke]] ja Mill perustivat vapauskäsityksensä negatiiviseen vapauteen; käytännössä Mill tosin huomioi sosiaaliliberalistisissa kirjoituksissaan myös positiivisen vapauden tarpeen.
 
'''Positiivisella vapaudella''' voidaan tarkoittaa yleistä kykyä saavuttaa tahtonsa mukaisia päämääriä tai mahdollisuutta harjoittaa [[kansalaisoikeudet|kansalais-]] tai [[ihmisoikeudet|ihmisoikeuksia]], saada osa yleisesti arvokkaina pidetyistä asioista (koulutus, terveydenhoito, työ, asunto, kulttuuri ym.) ja siten myös oikeutta tulla autetuksi. Positiivinen vapaus voi siis tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan jäsenille taataan tietyt demokraattisesti sovittavat oikeudet heidän lähtötilanteestaan, esimerkiksi varallisuudesta, riippumatta. Positiivinen vapaus on esimerkiksi [[sosiaaliliberalismi]]n, [[sosialismi]]n, [[kommunitarismi]]n ja eräiden [[konservatismi]]n muotojen korostama vapauden laji. Muun muassa jo [[Jean-Jacques Rousseau|Rousseau]], [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|Hegel]], [[Johann Gottfried Herder|Herder]] ja [[Karl Marx|Marx]] pitivät positiivista vapautta tärkeänä.
 
Demokraattiset oikeusvaltiot ovat käytännössä negatiivisen ja positiivisen vapauden kompromisseja: laeilla pyritään takaamaan yksilölle yhtäältä oikeus välttyä mielivallalta ja toisaalta vapaus harjoittaa sellaisia [[perusoikeudet|perusoikeuksia]] kuin [[sananvapaus|sanan-]], [[kokoontumisvapaus|kokoontumis-]] ja [[uskonnonvapaus]]; lisäksi julkinen sektori tai sen ja yksityisen sektorin yhteistoiminta on pyritty järjestämään niin, että positiivisen vapauden mukainen mahdollisuus esimerkiksi koulutukseen ja terveydenhuoltoon jollain tapaa toteutuu.