Ero sivun ”Nisäkkäät” versioiden välillä

==== Alkuperä ja mesotsooisenkehitys kaudenjurakauden nisäkkäätloppuun ====

DinosaurustenDinosaurukset täyttämät ekologiset lokerot haittasivatestivät nisäkkäitä kehittymästä kasvi- ja lihansyöjiksi sekä päiväaktiivisiksi. Liitukaudella nykyisistä nisäkäs lahkoista kädelliset ja hyönteissyöjät<ref>Wilson & Reeder, 2005,sillä eine enäädominoivat tunnustajuuri hyönteisyöjiennäitä lahkoa, vaan se on hajoitettuekologisia muutamaan omaan lahkoon.</ref> olivat kehittyneetlokeroita. Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti kun dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon äkisti koko maapallolta. Syynä oli meteoriitin osuttuaiskeytyminen Maahan [[liitukausi|liitukauden]] lopulla noin 65 miljoonaa vuotta sitten, mikä muutti maapallon elinoloja niin dramaattisesti, että dinosaurusten elinmahdollisuudet kävivät mahdottomiksi. NisäkkäätOlojen eivätmuuttos vallanneetei näitävaikuttanut ekologisianäin lokeroitasuuresti välittömästi,vähällä vaanravinnolla kestipärjääviin ilmeisenja kauanpienempikokoisiin ennennisäkkäisiin. kuinEkologisten tämälokeroiden tapahtuityhjentyminen tarjosi nisäkkäille mahdollisuuden täyttää nämä uudelleen. SyynäNisäkkäät arvellaansiis olevankasvoivat sesuuremmiksi, ettätottuivat kasveiltauuteen ottiravintoon omaja aikansaalkoivat toipualiikkua meteoriitin iskustapäiväsaikaan. KenotsoonisenTämä maailmankaudentarkoitti ilmastomyös olinopeaa senlajiutumista. alkuvaiheessaNisäkkäät kosteaaovatkin jajurakauden lämmintä,lopun mikämassasukupuuton suosijälkeen trooppistenhallineet nisäkkäidenmaanpäällistä kehittymistäelämää. LaajatOsa metsikötnisäkkäistä alkoivatalkoi vallatasopeutua alaamyös muuhun kuin maaelämään, mikäkuten vaikuttiilmassa puussaeläneet elävienvarhaiset nisäkkäidenlepakot evoluutioon.ja merielämään sopeutuneet valaat.

NykyisetNisäkkäiden mantereetnopeaa olivatkehitystä irrallaankuvaa toisistaan,hyvin joka mahdollisti kullekin alueelle omanlaisen eläimistön muodostumisen.<ref name="Strickberger452">Strickbergerse, s. 452</ref>että Liitukaudeltaliitukaudelta on pystytty tunnistamaan noin 21 eri nisäkäsheimoa, mutta jo paleoseenikaudella heimojen lukumäärä kasvoi 37:ään ja paleoseenin lopulla jo 86:een.<ref name="Strickberger452"/> Nykyisten nisäkäslahkojen kehitys alkoi eoseenikaudella, paleoseenin jälkeisenä aikakautena 55,8–33,8 miljoonaa vuotta sitten, jolta ajalta heimoja tunnetaan yhteensä 111.<ref>Thomas Stainforth Kemp, s. 250</ref><ref>Benton, s. 333</ref> Pohjois-Amerikan ja Euroopan paleoseenin fossiililöytöjen samankaltaisuuden perusteella on arveltu, että alueita yhdisti maasilta, joka kulki Grönlannin ja Islannin kautta,<ref>Donald R. Prothero: After the Dinosaurs, s. 71</ref> mutta joka on sittemmin katkennut.