Ero sivun ”11. divisioona (talvisota)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 167:
1. maaliskuuta divisioonan esikunta jakoi vastuualueensa aiemmin aiotun kahden sijasta kolmeen lohkoon. Divisioonan esikunnalla oli nyt siis käytettävissään myös sille alistettu JR 23. Oikeanpuoleisinta '''Sintolan lohkoa''' puolusti JR 4, jolle oli alistettu myös JR 63:n ensimmäinen pataljoona (I/JR 63). Lohkolla oli leveyttä noin 12 kilometriä ja lisäksi siihen kuului myös Vuoksessa olevien saarien puolustaminen. Keskellä divisioonan puolustusaluetta oli '''Kaskiselän lohko''', jonka puolustamisesta vastasi JR 6 ja jonka leveys oli noin viisi kilometriä. Oikeanpuoleisesta naapuristaan poiketen ei suomalais- ja neuvostojoukkojen välissä ollut enää leveää virtaa. Divisioonan vasenta '''Vuosalmen lohkoa''' taas puolusti JR 23. Lohkon leveys oli osapuilleen samanlevyinen kuin oikean naapurin. Neuvostojoukkojen kovimman paineen arvioitiin kohdistuvan juuri JR 23:n lohkoa vastaan. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 ss. 284-285</ref>
 
[[Kuva:Winter_warFinnish-lightmachinegun-skis-winterwar.jpgpng|thumb|left|300px250px|Maaliskuun taistelunsa 2. Divisioona joutui käymään etukäteen linnoittamattomissa asemissa eli kuvan mukaisesti asemat jouduttiin valitsemaan täysin maaston ja tilanteen mukaan ja sen jälkeen ns. pikalinnoittamaan.]]
[[1. maaliskuuta]] neuvostojoukot aloittivat ensimmäisen varsinaisen hyökkäyksensä uutta pääasemaa vastaan '''Vuosalmen lohkolla'''. Puna-armeija ei ollut saanut vielä siirrettyä raskasta kalustoaan (lähinnä tykistöä) kyllin lähelle taistelualuetta, joten tulivalmistelu jäi tykistöaseistuksen osalta vaatimattomaksi. Puna-armeijan ilmavoimat sen sijaan pommittivat suomalaisjoukkoja kiivaasti. Jo aamulla neuvostojoukot hyökkäsivät noin pataljoonan voimin Äyräpään kirkonmäkeä vastaan, mutta suomalaisten onnistui torjua hyökkäys. Myös iltapäivällä tehdyt pienemmät hyökkäykset tulivat torjutuiksi. Muilla lohkoilla ei vielä päivän aikana ollut taisteluita JR 6:n ollessa vasta ryhmittymässä viivytyksen jälkeen puolustusasemaansa ja pohjoisimmalla lohkolla neuvostojoukot vaikuttivat etenevän lähinnä suoraan länteen, eikä divisioonan vastuualuetta kohden. <ref>Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 285</ref>