|
Geller haastoi [[Nintendo]]n oikeuteen [[Pokémon]]issa esiintyvän [[Kadabra]]-hahmon ([[japanin kieli|japaninkieliseltä]] nimeltään ''Yungerā'') psyykkisten voimien ja hahmon kädessä olevan [[lusikka|lusikan]] vuoksi. Hän syytti Nintendoa imagonsa väärinkäytöstä ja vaati 60 miljoonan [[Englannin punta|punnan]] vahingonkorvauksia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.guardian.co.uk/Archive/Article/0,4273,3945740,00.html| Nimeke = Nintendo faces £60m writ from Uri Geller| Julkaisu = Guardian Unlimited| Ajankohta = 29.12.1999| Julkaisija = Guardian News and Media Limited| Viitattu = 23.1.2008| Kieli ={{en}}}}</ref> Kanne hylättiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.poe-news.com/stories.php?poeurlid=15945| Nimeke = Nintendo wins dismissal of Uri Geller suit over Pokemon card| Julkaisu = Poe News| Ajankohta = 3.12.2002| Viitattu = 23.1.2008| Kieli ={{en}}}}</ref>
Uri Gelleristä alkoi tihkua tietoja Suomeen vuoden 1973 lopulla. Tietojen mukaan tämä 26-vuotias entinen israelilainen laskuvarjosotilas pystyi taivuttamaan metalliesineitä sivelemällä niitä kevyesti sormillaan, tai jopa vain katsomalla niitä. Kun hän oli esiintynyt BBC:n radio-ohjelmassa, niin myös lähiseudun kuulijoiden kotona oli vääntynyt avaimia, lusikoita ja muita pikkuesineitä.
Vuoden 1974 alussa Geller oli kiertueella ympäri maailmaa, ja esiintyi myös Suomen televisiossa, perjantaina 25.1.74. Edellisenä iltana hän kertoi itsestään lehdistön edustajille. Jo kolmivuotiaana hän oli huomannut pystyvänsä lukemaan äitinsä ajatuksia. Noin seitsenvuotiaana hänen metallintaivuttajan kykynsä tulivat ensi kerran esille, kun maittavaa sienikeittoa suuhun nostaessa hänen lusikkansa pesä äkillisesti lerpahti alas ja keitto valahti syliin.
Ensimmäisen kerran jälkeen ruokailuvälineet pettivät hänen käytössään joitakin kymmeniä kertoja vuodessa. Hän yritti pitkään piilotella kykyjään, mutta alkoi armeijapalveluksensa aikana esitellä niitä toveripiirilleen. Sitten hän laajensi piiriä ja esiintyi ympäri Israelia. Hänestä tuli rutinoitunut lavaesiintyjä. Vuonna 1975 ilmestyneessä kirjassaan hän kertoo, että hän managerinsa vaatimuksesta hyvin vastahakoisesti ryhtyi täydentämään lahjojaan myös erilaisilla huijaustempuilla.
Gellerin voiman lähteenä piti olla jonkinlainen salaperäinen avaruusäly. Toisaalta hän oli sitä mieltä että samat kyvyt ovat olemassa kaikilla ihmisillä, vaikka ne eivät yleensä tulekaan esille. Hän kehotti tulevan ohjelman katselijoita itsekin yrittämään samaa kuin hän itse, ja ennusti kodeissa tapahtuvan yhtä ja toista ihmeellistä.
Perjantai-illan ohjelmassa Geller esitti telepatiaa arvaamalla piirroskuvien sisältöä sekä yritti käynnistää pysähtyneitä kelloja ja taivuttaa teelusikkaa. Kellojen käynnistymisen todistusvoima on yleensä pieni, enkä tässä yhteydessä ota kantaa myöskään Gellerin telepatiakokeisiin. Lusikka näytti taipuvan hyvin kevyesti ja katkesi lopulta kokonaan. Kysymys taivuttamisen aitoudesta täytyy jättää itse paikalla olleiden ratkaistavaksi, varsinkin ilman käytettävissä olevaa videonauhoitusta.
==Olivatko Gellerin esitykset aitoja==
Geller onnistui useimmiten näytösesityksissä ja epävirallisissa kahvipöytäkokeissa saamaan aikaan aidon tuntuisia ilmiöitä. Hän oli pian Israelista lähtönsä jälkeen Yhdysvalloissa Stanford Research Institute:ssa (SRI) laajahkoissa laboratoriokokeissa, joissa R. Targ ja H. Puthoff totesivat hyviä tuloksia selvänäön, telepatian ja psykokinesian alueilla. Metallintaivutuskokeita ei sanottavasti tehty SRI:ssä valvotuissa olosuhteissa.
Alustavasti näytti siis siltä, että vihdoinkin saataisiin runsaasti kovan luokan näyttöä paranormaaleista ilmiöistä. Ajan kuluessa jouduttiin toteamaan, että odotukset eivät täyttyneet. Uri Geller väsyi pitkiin valvottuihin laboratoriokokeisiin SRI:ssä niin perusteellisesti, että hän ei enää sen jälkeen suostunut sellaisiin.
Geller oli tyypiltään levoton luonne, jota ärsyttivät kaikki etukäteissuunnitelmat ja tiukat varmistukset. Niinpä häntä ei useinkaan saatu pysymään jo sovittujen koejärjestelyjen rajoissa. Tiukassa valvonnassa myös tulokset jäivät usein heikoiksi. Hän tuntui kavahtavan varsinkin esiintymistä taikurien edessä.
Geller viihtyi tilanteissa, joissa oli vaihtelua, improvisointia ja useita ihmisiä riittävän lähellä ympärillä. Hän vaihtoi mielellään koekappaleita koko ajan edestakaisin. Toisinaan hän lähti äkkiä viemään metalliesinettä pesuhuoneeseen vesihanan alle, koska hän tunsi että se silloin taipuisi paremmin. Muutenkin hän oli koko ajan liikkeessä, niin että tapahtumien valvonta oli huomattavan vaikeata.
Kovin usein metalliesineet taipuivat siten, ettei kukaan nähnyt itse taipumistapahtumaa. Esine oli ollut Gellerin käsien suojassa, tai se oli taipunut itsekseen kenenkään näkemättä. Sitten hän yhtäkkiä näytti, että katsokaa, nyt se on taipunut. Kaikki edellä luetellut seikat ovat epäilyttäviä, kun otetaan huomioon Gellerin tausta esiintyjänä. Juuri jatkuvalla liikkeellä hän olisi saanut tilaisuuden kääntää katsojien huomion sopivasti sivuun ja tehdä erinäisiä toimenpiteitä kenenkään huomaamatta.
Todella havaitusta vilpillisestä taivuttamisesta en ole löytänyt kovinkaan yksityiskohtaisia tietoja. Saksalaisen laboratorion kerrotaan saaneen Gellerin kiinni kemiallisen aineen käytöstä. Erään kuvaajan kerrotaan nähneen hänen taivuttavan suurta hopealusikkaa voimalla, ja hänen entinen managerinsa kertoi nähneensä hänen katkaisseen timanttikorun kaksin käsin. Gellerin kanssa riitaantunut manageri kertoi myös monia muita temppuja, joita hän käytti muiden ilmiöiden aikaansaamiseksi.
Gellerin toiminnan monien epäilyttävien piirteiden ohella myös taivutusten aitouteen viittaavia seikkoja on olemassa runsaasti. Hyvin monissa tapauksissa taipuminen tapahtui siten, että taivekohta oli katsojien näkyvissä taipumisen aikana. Toisinaan joku ulkopuolinen piti kiinni taipuvasta ja mahdollisesti katkeavasta esineestä tai painoi sitä toisesta päästä esimerkiksi pöydän pintaa vasten. Enemmän tai vähemmän ammattimaiset taikurit ovat tarkkailleet häntä, ja todenneet aidolta näyttäviä ilmiöitä ilman vilppiä tai sen yritystä.
Hyvin näkyvissä olevien esineiden taipumisesta on otettu videotallenteita ja valokuvasarjoja. Joissakin koekappaleissa on esiintynyt metalliopillisia erikoisuuksia. Ja ehkä kaikkein tärkeintä on se, että Uri Geller ei ole yksin. Muitakin taivuttajia on löytynyt, ainakin kymmeniä ja mahdollisesti satoja tai jopa tuhansia, suurin osa lapsia ilman taikurinkokemusta. Itse Geller on nykyään tiettävästi hyvissä voimissa ja varoissa, ja antaa toisinaan edelleen taivutusesityksiä.
==Muut taivuttajat==
Gellerin ennustus osoittautui oikeaksi, sillä hänen televisioesiintymisensä aikana ja jälkeen Suomessakin tapahtui kodeissa metalliesine- ja kelloilmiöitä. Television puhelinvaihde meni tukkoon innokkaiden soittajien ilmoituksista. Valitettavasti arkistossani ei ole yksityiskohtaisia kertomuksia tapahtumista.
Lehtiartikkeleiden ja jossakin määrin myös onnellisten yhteensattumien avulla sain tiedon kahdesta taivuttajapojasta ja pääsin tekemään kokeita heidän kanssaan. Kumpikin oli alkanut kokeilla taivuttamista Gellerin esimerkin innoittamana. Koekappaleinani oli lusikoita ja ruokailuveitsiä sekä käsirautasahanteristä tehtyjä liuskoja, joista oli hiottu hampaat ja maali pois.
Samy-poika oli tuolloin 9-vuotias reipas nuorimies. Hän tuli 29.5.1974 äitinsä kanssa silloisen työpaikkani laboratorioon kokeita varten, mukana trumpetti ja valikoima kotona taivutettuja lusikoita. Laitoimme teräslangan vetokoneeseen vedon alaiseksi, ja Samy yritti pehmittää sitä sivelemällä niin että se antaisi periksi. Odotettua mitattua näyttöä ei saatu, koska Samy kertoi saavansa langasta sähköiskuja ja lopetti yrittämisen alkuunsa.
Taivutuskokeissa oli parempi menestys. Samy taivutti kaksi teelusikkaani ja yhden ruokalusikan yli 90 asteen kulmiin. Kaikki lusikat olivat erittäin hyvin katsojien näkyvissä koko taivutustapahtuman ajan. Samy piti lusikan pesää vasemman käden peukalon ja etusormen päiden välissä ja hiersi kevyesti ohuinta kohtaa oikean käden peukalolla ja etusormella.
Taipuminen oli niin hidasta, ettei sen kulkua voinut selvästi havaita. Kuitenkin jo puolessa minuutissa syntyi useiden asteiden taipumia. Onnistunut taivutus kesti yleensä 10-15 minuuttia. Taivekohta syntyi aina oikean käden peukalon kohdalle, ja suunta oli peukalosta poispäin. Samylla oli toisinaan tuntemus, että sormet ikäänkuin vähän upposivat metalliin silloin kun se alkoi taipua. Hänen ei tarvinnut ponnistella taivuttaakseen, eivätkä yritykset selvästikään väsyttäneet häntä.
Teräliuskoihin Samy ei saanut mitään näkyvää vaikutusta aikaan, vaikka ne eivät olisi vaatineet sen enempää voimaa kuin ruokalusikka. Trumpetissa oli matala pehmeärajainen painuma oikean käden peukalon kosketuskohdassa. Äiti kertoi, että Samy aina varmuuden vuoksi soitti trumpettia sormikkaat kädessä. Trumpetin lisäksi Samylla oli silloin tällöin tapahtunut muitakin ilmiöitä vahingossa. Haarukka oli retkahtanut ruokaa suuhun nostaessa, ja hunajavettä sekoittaessa teelusikan pesä oli kilahtanut irti mukin pohjalle.
Ainakaan pitempiaikaista esineiden pehmenemistä ei kokeissani havaittu. Kerran, kun teelusikka näytti parhaillaan taipuvan, tartuin sen kumpaankin päähän ja yritin taivuttaa voimalla lisää, samalla kun Samy koko ajan säilytti oman otteensa. Lusikka tuntui kuitenkin suunnilleen normaalin jäykältä.
8-vuotiaan Harri-pojan kanssa kävin tekemässä kokeita hänen kotonaan 9.6.1974. Runsaan kahden tunnin aikana Harri taivutti kaksi ruokalusikkaani, yhden uushopeisen teelusikan, kolme rautasahan teräliuskaa, oman perheen lusikanmuotoisen soppakauhan ja kärpäslätkän varren. Hän oli selvästi "vahvempi" taivuttaja kuin Samy, koska rautasahanterätkin menivät kevyesti, ja soppakauha oli hänen suosikkinsa. Ruokailuveitsi ei kuitenkaan taipunut.
Harrin tyyli oli sikäli erilainen, että hän vain piti esineitä puoliksi piilossa käsissään ilman sivelyliikkeitä, ja ne taipuivat äkillisesti ehkä 1-2 sekunnin pituisin nykäyksin. Ilmiö käynnistyi yleensä 0,5-10 minuutissa. Mitään ei tiettävästi tapahtunut itsestään tai vahingossa, vaan hänen täytyi aina haluta taipumista. Isän kertoman mukaan suurempien kappaleiden käsittely voi nostaa hien Harrin otsalle, ja hän toisinaan myös väsyi.
Ilmiön aitouden selvä todiste oli paksujen lusikoiden lisäksi rautasahan teräliuskojen taipumistapa. Liuskat olivat ohuita ja erittäin kovaa terästä, joten ne käyttäytyivät jousen tapaan. Niiden päät saattoi taivuttaa yhteen vastakkain, ja irti päästettäessä ne ponnahtivat alkuperäiseen suoruuteensa. Suuren lujuutensa vuoksi ne eivät kestäneet kuin 15-25 asteen taipuman yhdessä taivekohdassa. Harrin otteessa olleissa liuskoissa ei näkynyt mitään ylimääräistä joustoa. Käsistä ulos pistävä pää näytti kääntyvän vähän vinoon, ja tarkistettaessa liuska oli juuri sen verran taipunut kuin ulospäin oli näyttänyt.
Myöhemmin vuonna 1974 lähetin kummallekin pojalle varta vasten suunnittelemiani erilaisia koeliuskoja. Niistä olisi voinut tehdä tarkempia päätelmiä mittausten perusteella kuin lusikoista, jotka muokkautuvat varsin epämääräisesti valmistuksen yhteydessä. Sainkin vanhempien valvonnassa taivutettuja liuskoja takaisin. Taivutustutkimukset jäivätkin sitten siihen, koska kummallekin pojalle kehittyi vähitellen vastenmielisyys taivuttamista kohtaan, ja myös onnistuminen loppui.
Sekä Samy että Harri olivat aikanaan kaikkien mielestä tavallisia koululaisia, jos kohta reippaammasta päästä. Mitään selitystä taivutusilmiöiden syistä ei saatu. Viimeksi soitin kummallekin vuoden 1996 tammikuussa. Miehet kertoivat kyllä muistavansa lusikkaseikkailut, mutta heidän elämäänsä ei enää liittynyt mitään erikoisia tapahtumia tai tuntemuksia.
Samantyyppisistä pojista ja tytöistä on raportteja muistakin maista. Arkistossani on jossakin määrin yksityiskohtaisia tietoja noin 30 vahvasta taivuttajasta, joista kolme oli Suomessa. Muita maita ovat Englanti, Ranska, Italia, Japani, Ruotsi, Australia, Tanska, Belgia, Sveitsi ja Yhdysvallat. Arkistoni sisältää vain murto-osa kaikista julkaistuista tapauksista, ja voidaan olla varmoja että kaikista tapauksista vain murto-osa on tullut julkisuuteen. Toisaalta joukkoon on voinut päästä joitakin huijaritaivuttajia.
Taivuttajat voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Heikoimpia ovat sellaiset, jotka onnistuivat vain sillä hetkellä kun seurasivat Geller-ohjelmaa televisiosta tai radiosta. Keskimmäinen ryhmä koostuu sellaisista, jotka saivat ilmiöitä aikaan vain päivän, parin ajan Gellerin esitysten jälkeen. Vahvat taivuttajat onnistuivat ainakin kuukausien ajan aloitushetkestä eteenpäin.
Heikot taivuttajat olivat enimmäkseen aikuisia ja vahvat lähes pelkästään lapsia. Lontoolainen matemaattisen fysiikan professori John Taylor löysi vahvojen taivuttajien luetteloon 38 henkilöä, joista 34 oli alle 17-vuotiaita. Merkittävä seikka lienee se, että nuorista peräti 7 oli pahasti jäljessä kehityksessään.
==Miten huijaustemppuja tehdään==
Ilmeisimmät mahdollisuudet näyttäviin taivutushuijauksiin perustuvat koekappaleiden käsittelyyn salaa, kappaleiden vaihtamiseen ja erikoisseosten tai kemiallisten aineiden käyttöön. Jos taikuri saa mahdollisuuden pitää kappaletta käsissään kymmeniä minuutteja ja peittää sen välillä katsojilta, niin hänen on helppo onnistua Geller-taivutuksessa. Hän voi taivuttaa kappaleen voimalla katsojien huomaamatta ja pitää taivekohtaa piilossa käsiensä suojassa. Sitten sopivassa vaiheessa hän voi sanoa kappaleen juuri taipuvan, ja teatraalisesti paljastaa sen todella taipuneena.
Taikuri voi ajan kanssa salaa taivutella ohutta kappaletta edestakaisin katkeamisen rajalle, ja sitten antaa avustajan työntää "pehmennyttä" kappaletta kevyesti, jolloin se menee lopullisesti poikki. Jos käytettävät koekappaleet ovat jo etukäteen tiedossa, niin taikuri voi hankkia samanlaisia ja käsitellä ne aidon näköisiksi. Esityksessä hänen on sitten helppo vaihtaa omat kappaleensa näkösälle. Jos koekappaleita on useampia samanlaisia käsillä samanaikaisesti, taikuri voi käyttää tilannetta hyväkseen.
Taikuri voi valmistuttaa tavallisen näköisen koekappaleen erikoisominaisuuksia antavasta metalliseoksesta, ja esimerkiksi pehmentää tai taivuttaa sen vähäisen lisälämmön avulla. Kirjallisuudessa on tietoja, että ainakin jokin elohopeayhdiste voi nopeasti tunkeutua metallin sisään raerajoja ja mahdollisia mikrorakoja pitkin. Kappale tulee hauraaksi ja katkeaa pienellä voimalla.
Periaatteessa joku voi myös hypnoosilla saada katsojan uskomaan lusikan pehmenneen, vaikka se on taivutettu voimalla. Hypnoosin tekniikat ovat yleisesti tunnettuja, eikä suurta joukkoa ihmisiä voida tiettävästi hypnotisoida samassa tahdissa. Siksi tällainen mahdollisuus rajoittuu vain muutaman katsojan tapaukseen, ja on varsin epätodennäköinen.
Huijauksen mahdollisuus pienenee, kun koetilanne suunnitellaan huolellisesti. Koekappaleiden tulee olla hyvin suunniteltuja, tarkasti mitattuja ja yksilöllisesti merkittyjä. Niiden tulee olla riittävän lujia, niin ettei niitä voida helposti taivuttaa käsissä. Koehenkilö ei saa ennen koetilannetta tietää, mitä koekappaleita käytetään. Kappaleet eivät saa hetkeksikään peittyä katsojien näkyvistä. Kokeenjohtaja antaa koehenkilölle vain yhden kappaleen kerrallaan, ja vain suhteellisen lyhyeksi ajaksi. Mieluiten koehenkilö ei saa koskea kappaleisiin ollenkaan. Koko yritysaika kuvataan videonauhalle tai filmille, kello tai palava kynttilä mukana näkökentässä.
Aivan liian vähälle huomiolle on jäänyt koekappaleiden metalliopillisten tutkimusten tarjoama mahdollisuus helpottaa koetilanteen kireyttä. Kun taivutus ja mahdollinen katkeaminen näyttää tapahtuvan epätavallisella käsittelyllä, kappaleista voisi tutkimuksissa löytää vastaavasti epätavallisia käsittelyjälkiä. Metallien tutkimusmenetelmät ovat nykyään niin tehokkaat, että myös taipumismekanismeista voitaisiin saada vihjeitä.
Seuraavassa tarkastellaan valikoimaa taivutustapauksista, joissa ilmeisesti on saatu näyttöä aidosta Geller-taivutuksesta.
==Taipuminen näkyvissä==
Parapsykologi ja puoliammattimainen taikuri W. E. Cox raportoi tehneensä tunnin ajan kahden kesken kokeita Uri Gellerin kanssa 24.4.1974. Gellerin ei pitänyt olla tietoinen hänen taikurintaustastaan. Ensimmäinen koekappale oli teräksinen niin tukeva avain, ettei sitä voinut taivuttaa käsivoimin. Cox painoi tarkistetusti suoran avaimen leveätä päätä lasipöydän pintaa vasten. Geller siveli kevyesti näkyvää osaa etusormellaan, ja avaimen pää nousi hitaasti ylöspäin noin 6 asteen kulmaan.
Tarkastuksen jälkeen he jatkoivat taivutusta samalla otteella, ja noin minuutin kuluessa avaimen pää nousi lisää lopulliseen 12,3 asteen kulmaan. Toinen koekappale oli vähän heikompi avain sinkkiseoksesta. Sen pää nousi samalla tavalla käsitellen vajaan minuutin kuluessa 36 asteen kulmaan. Gellerin kosketus oli koko ajan kevyt, eikä Cox todennut mitään huijaukseen viittaavaa missään vaiheessa. Metalliopillisissa tutkimuksissa rakenteissa ei havaittu mitään poikkeavaa verrattuna vastaavaan voimalla taivuttamiseen.
Lontoolainen kokeellisen fysiikan professori John Hasted teki myös kokeita Uri Gellerin kanssa. Hasted antoi Gellerille erään tytön taivuttaman teräslusikan. Geller tarttui siihen päästä, koskematta taipunutta kohtaa. Taivekohta muuttui pehmeäksi, niin että Hasted voi hyvin kevyesti käsitellen taivuttaa lusikkaa edestakaisin. Hän ei halunnut katkaista sitä kokonaan ja asetti sen pöydälle. Kun hän liikautti lusikkaa muutaman minuutin kuluttua, se katkesi. Murtokohta oli selvästi ohueksi kuroutunut.
Ranskalaisen alumiinintutkimuskeskuksen metallurgin J. Bouvaist:n johdolla tehtiin vuonna 1976 taivutuskokeita. Koehenkilönä oli ranskalainen J. P. Girard, joka oli aikuinen mies ja harrastelijataikuri. Raportin mukaan Girard taivutti 17 mm paksuisen ja 300 mm pituisen pyörötangon, joka oli erkautuskarkaistua alumiiniseosta.
Taivutus tapahtui neljässä vaiheessa siten että lopputuloksena oli loivahko taipuminen keskialueelta noin 17 asteen kulmaan. Kahdessa viimeisessä vaiheessa Girard piti tangon päästä kiinni oikealla kädellään ja yritti saada taivutusvaikutusta pitämällä vasenta kättään noin 5 cm tangon keskikohdan yläpuolella. Paikalla oli ainakin kaksi valvojaa, ja nämä voivat selvästi havaita taipumisen silloin kun se tapahtui. Tanko oli niin luja, että alustavissa kokeissa oli löytynyt vain yksi 140-kiloinen mies, joka oli saanut siihen 0,6 mm vaatimattoman taipuman käsivoimilla.
==Lujat koekappaleet==
Lujien koekappaleiden käyttö vaikeuttaa huijausta, koska niitä ei voi helposti taivuttaa huomaamatta. Suuren ranskalaisen teollisuuskonsernin tieteellinen johtaja Charles Crussard kiinnostui taivutuksesta, kun hänellä itsellään taipui metallikappale Uri Gellerin ohjelman aikana. Myöhemmin hän käytti Gellerin koekappaleena neliöpoikkipintaista 1x1 cm paksuista sauvaa, joka oli valmistettu pehmeästä alumiinista. Hän piti itse kiinni sauvan toisesta päästä ja Geller sai hangata vapaata osuutta. Sauvan pituudesta ei ole mainintaa joten taivutuskulmaa ei voi laskea, mutta Crussard näki kappaleen käyristyvän niin että taipumaksi tuli 2 cm.
Samalla tavalla jatkettaessa syntyi toinen taipuma, joka oli 4 cm. Merkittävä seikka on se, että taipumat eivät olleet samassa tasossa. Taivutustason muuttaminen alkuperäisestä olisi voimalla taivutettaessa vaatinut sauvan pyörähtämisen estämistä hyvin voimakkaalla otteella, esimerkiksi viilapenkissä. Crussard vakuuttaa, ettei hän tuntenut mitenkään merkittävää voimankäyttöä kiinni pitäessään. Taivutukseen kuluneesta ajasta ei ollut mainintaa.
Crussard antoi Gellerille myös 6 mm paksuisen piikiekon käsiteltäväksi. Geller ei tietänyt mikä aine oli kyseessä. Hän piti kiekkoa kämmentensä välissä ja keskittyi. Äkkiä hän huudahti ja avasi kämmenensä. Piikiekko oli hajonnut sirpaleiksi, ja yksi siru oli tehnyt verta vuotavan haavan kämmeneen. Kiekko oli ollut ehjä silloin kun se peittyi näkyvistä kämmenten väliin.
Tarkistuskokeissa ilmeni, että kiekkoa ei olisi saanut hajalle kämmenten välissä vaikka mukana olisi ollut kova apukappale keskittämässä voimaa. Aine oli niin haurasta, että hajoaminen sirpaleiksi oli normaali murtumistapa.
==Metalliopillisia erikoisuuksia==
Yhdysvaltalainen fysiikan professori Wilbur Franklin raportoi tapauksesta, jossa platinasormus katkesi yhdestä kohdasta tarkkailijan kädessä Uri Gellerin kanssa tehtyjen kokeiden yhteydessä. Geller otti sormuksen käteensä ja taivutti siitä helpon näköisesti palasen irti.
Ensimmäisen katkeamisen yhteydessä syntyneessä murtopinnassa oli hyvin epätavallinen rakenne. Osa pinnasta oli kuin se olisi syntynyt pitkäaikaisessa vetojännityksessä lähellä platinan sulamispistettä. Vieressä oli hauraan murtuman alue, jollaista voi syntyä vain absoluuttisen nollapisteen läheisyydessä, lämpötilassa noin -270 astetta C. Tällaisen yhdistelmän aikaansaaminen vaatisi huippulaitteita ja huippuosaamista, mikä ei kyseisessä tilanteessa ollut mahdollista.
Yhdysvaltain laivaston fyysikko Eldon Byrd antoi Gellerin yrittää vaikuttaa 0,5 mm paksuisiin nitinol-metalliseoksesta valmistettuihin langanpätkiin. Nitinol on esimerkki niinsanotuista muistimetalleista, jotka sopivassa kylmemmässä lämpötilassa tehdyn muokkauksen jälkeen palautuvat alkuperäiseen muotoonsa kullekin seokselle tyypillisessä kuumemmassa lämpötilassa.
Vuonna 1973 Geller taivutti mutkan noin 125 mm pituiseen lankaan, ja jatkokokeissa 1974 kahteen 100 mm pituiseen lankaan. Byrd piti tiukasti kiinni langan kummastakin päästä, ja Geller hankasi kevyesti keskikohtaa. Ohueen lankaan olisi tietenkin saanut helposti mutkan taikurin näppäryydellä. Kun langat upotettiin kiehuvaan veteen, niin niiden olisi normaalisti pitänyt oieta suoriksi. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut. Pysyvän mutkan aikaansaamiseksi lankoja olisi pitänyt hehkuttaa pitkähkön ajan vähintään 500 C-asteessa.
Eldon Byrd ei ollut metallurgi, joten hän ei välttämättä osannut kiinnittää huomiota olennaisiin seikkoihin. Lisäksi hänen koejärjestelynsä olivat puutteelliset; esimerkiksi koekappaleita ei kerrottu merkityn etukäteen. On hyvin mahdollista, että hän joutui Gellerin temppujen uhriksi.
Myös C. Crussard teki kokeita ranskalaisen J. P. Girardin kanssa. Hänen valvomassaan kokeessa vuonna 1976 Girard yritti vaikuttaa kahteen koesauvaan, jotka oli valmistettu ruostumattomasta austeniittisesta 18 % Cr/8 % Ni -tyyppisestä teräksestä. Sauvojen keskikohdan halkaisija oli 7 mm, päissä oli 12 mm paksuiset osuudet ja pituus oli 85 mm. 18/8-tyyppinen teräs ei ole magneettinen hehkutuksen jälkeen, mutta kylmämuokkauksessa se karkenee osittain ja tulee magneettiseksi.
Kokeet kuvattiin videokameralla. Aluksi sauvat todettiin ei-magneettisiksi ja niiden suoruus tarkistettiin pyörittämällä niitä pöydällä. Sitten Girard otti kutakin sauvaa vuorollaan päästä kiinni, työnsi sen lasiputkeen ja sulki putken avoimen pään tulpalla. Hän piti putkea vasemman kätensä avokämmenellä, keskittyi jonkin aikaa ja antoi sitten putken Crussardille.
Tarkistuksissa todettiin, että ensimmäinen sauva oli heikosti taipunut keskivaiheilta ja toinen oli suora. Hämmästyttävintä oli se, että ensimmäisen sauvan toinen paksu pää oli magneettinen ja toisen sauvan ohuempi osuus aivan pään vieressä. Eli nämä kohdat olivat kuin vahvasti muokattuja, vaikka mitään muodonmuutosta ei näkynyt. Kaiken lisäksi "muokkaus" oli tapahtunut sopimattomassa kohdassa niin että sen toteuttamiseen olisi tarvittu erittäin vahvoja työkaluja.
Professori John Hasted valmisti erikoisseoksesta hauraita koesauvoja, joiden poikkipinta oli 6x8 mm. Niitä ei normaalisti saanut käsin taipumaan huoneenlämpötilassa ilman että ne saman tien katkesivat. Kaksi hänen nuorista koehenkilöistään kuitenkin sai sauvoihin 135, 100, 67, 62, 40 ja 34 asteen taipumat. Monissa hänen koekappaleissaan, esimerkiksi ruokalusikoissa, oli niin teräviä taipumia että teräs ei normaalisti olisi kestänyt niin rajua muokkausta.
Yhteenvetona kymmenien koekappaleiden metalliopillisista tutkimuksista on havaittu, että lähes aina käsittelyjäljet ovat vastanneet huoneenlämpötilassa tapahtunutta muokkausta. Austeniittisen teräksen työstökarkeneminen on siitä hyvin selvä näyttö. Myös harvoja poikkeustapauksia on, kuten esimerkiksi edellä kuvattu platinasormuksen murtuma.
Taivutusmekanismista ei ole kirjallisuuden mukaan saatu selvyyttä. Mikään tunnettu energia ei selitä ilmiöitä. Ainoa mitä voidaan sanoa on se, että Geller-taivutuksella on jotakin tekemistä ihmisen psyyken kanssa. Rauhoittavaa on, että toistaiseksi ei ole havaittu taivuttamisen olevan tekijälleen välittömästi haitallista toimintaa.
==Lähteet==
{{viitteet}}
*Metall ger sig inför hans blick. Hufvustadsbladet 25.1.1974
*Pekka Kukkonen: Lusikanvääntäjä lupaa ihmeitä. Helsingin Sanomat 25.1.1974
*Pertti Jotuni: Uri Gellerin "tv-show". Uusi Suomi 27.1.1974
*Leena Larjanko: Nyt ovat vuorossa selittäjien markkinat. Ilta-Sanomat 29.1.1974
*Selväntekijä: Yliluonnollisesta luonnollista. Jaana n:o 6, 5.2.1974
*Sigyn: Köpenhamnsrapport: Gellerfebern rasar vidare. Hufvustadsbladet 13.2.1974
*Don Cooligan/Ritva Remes: Urin temput ja kuinka ne tehdään. Viikko-sanomat 14.2.1974
*Markku Rautonen, Martti Brandt: Samy siveli lusikkaa ja hämmästyi: Hei tää on ihan vänkkä. Apu no 9, 1.3.1974
*Armas Vallinhovi: Tervolalainen työnjohtaja lupaa nostaa saksalaisen lehden lupaaman jättipalkinnon lusikkakokeessa. Lapin Uri *Keller valmis kilpailuun. Jaana n:o 10, 5.3.1974
*Paula Harkki, Markku Rautonen, Jorma Blomqvist, Markku Lepola: Uri Geller Suomessa: Taipuu - ei taivu. Apu n:o 15, 11.4.1974
*Heikki Tuomikoski: Kun pieni ihmemies pääsee vauhtiin, ovat Kauhavan lusikat vaarassa. Seura n:o 21, 24.5.1974
*Ilkka Kuusisto: Kauhavalainen Uri Geller vasta 8-vuotias. Lusikat poikki sivellen. Ilkka maalis-huhtikuu 1974
*8- vuotias Harri Fagerholm taivuttelee lusikoita Uri Gellerin tapaan. Kauhava-lehti 9.4.1974
*Onko Uri Gellerillä radio hampaissaan? Uri Geller ja tiede. Apu n:o 46, 15.11.1974
*Hans Rosing: Uri Geller på hal is. Hufvustadsbladet 29.11.1974
*W. E. Cox: Note on some experiments with Uri Geller. The Journal of Parapsychology Volume 38, Number 4, December 1974
*Olavi Kiviniemi: Nuoret metallintaivuttajat. Ultra n:o 2, joulukuu 1974
*Olavi Kiviniemi: Nuoret metallintaivuttajat. Tekniikka 1974:12 (joulukuu)
*Olavi Kiviniemi: Miten ne lusikat taipuivatkaan. Rautaveikko n:o 1/1975 (helmikuu, Ovako Oy:n henkilöstölehti)
*François de Closets: Les pemières expériences scientifiques sur "l'effet Uri Geller". Sciences et Avenir 1975, novembre
*John Taylor: Superminds. The Viking Press, Inc., 1975 (183 sivua)
*Psychoenergetic Systems 1977, Vol. 2. (teemanumero)
*C. Crussard, J. Bouvaist: Étude de quelques déformations et transformations apparemment anormales de métaux. Mémoires Scientifiques *Revue Métallurgie – Fevrier 1978
*John Hasted: The Metal-Benders. Routledge & Kegan Paul, 1981 (279 sivua)
*Monimiljonääri Uri Geller hämmästytti taas yleisönsä! Nykyposti n:o 8, elokuu 1985
== Aiheesta muualla ==
* [http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=27&t=139&a=1590 YLE:n Elävä arkisto 1974: Uri Geller puheenaiheena]
* [http://www.youtube.com/watch?v=M9w7jHYriFo James Randi paljastaa Gellerin tempun YouTubessa] {{en}}
{{tynkä/Henkilö}}
{{DEFAULTSORT:Geller, Uri}}
| 