Ero sivun ”Stanislaus II Poniatowski” versioiden välillä

Poniatowskin isä oli [[Stanisław Poniatowski]].<ref name="HDP"/>

 

Poniatowski matkusteli laajalti Länsi-Euroopassa. Hän toimi diplomaattisissa tehtävissä Pietarissa vuodesta 1755 lähtien.<ref name="HDP">Historical dictionary of Poland</ref> Hänestä tuli [[Venäjän keisarikunta|Venäjän]] kruununperillisen [[Pietari III (Venäjä)|Pietarin]] puolison [[Katariina II|Katariinan]] rakastaja. Katariina nousi Venäjän keisarinnaksi vuonna 1762.

 

[[Puolan kuningas]] [[August III]] kuoli vuonna 1763 ja uusi kuningas tuli valita vaaleilla. [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunta]], [[Preussin kuningaskunta]] ja Czartoryskien johtama osa aatelia tuki Poniatowskia kuninkaaksi. Toista ehdokasta tukivat [[Ranskan kuningaksunta|Ranskan kuningaskunta]], [[Pyhä saksalais-roomalainen valtakunta|Pyhä saksalais-roomalainen valtakunta (Itävalta)]] ja toinen osa Puolan aatelia.

 

Venäjän ja Preussin tavoitteena oli [[Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta|Puolan kuningaskunnan ja Liettuan suuriruhtinaskunnan]] keskushallinnon vahvistumisen estäminen. Poniatowskin valintaa edelsi Venäjän tukema vallankaappaus ja sejmiä, jonka päätöksellä hänet valittiin kuninkaaksi 32-vuotisaana epäiltiin lahjoktuksi ja venäläisten sotajoukkojen painostamaksi. Näin ollen uskotaan Puolan aatelin tulleen pakotetetuksi valitsemaan Poniatowski [[Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta|Puolan kuningaskunnan ja Liettuan suuriruhtinaskunnan]] uudeksi [[Puolan kuningas|Puolan kuninkaaksi]] ja [[Liettuan suuriruhtinas|Liettuan suuriruhtinaaksi]].<ref name="Venäjän historia">Venäjän historia</ref> Hän nousi kuinkaaksi nimellä Stanisław II August Poniatowski.

 

Aluksi Poniatowski yritti vähentää Venäjän vaikutusvaltaa Puolassa ja tukeutui Itävaltaan ja Ranskaan. Poniatowskin johdolla Puolassa aloitettiin uudistuksia, joidan tarkoituksena oli vahvistaa hallituksen heikkoa asemaa. Valtion talouden ja armeijan vahvistamiseksi asetettiin komitea. Valtiopäivillä käytössä olleen ''Liberum veton'' katsottiin vaarantavan yhteiskunnan kehityksen ja Puolan valtion itsenäisyyden. Siksi sen poistamisen katsottiin olevan välttämätöntä.<ref name="Venäjän historia"/>

 

Venäjä ei kuitenkaan hyväksynyt uudistuksia. Se puuttui Puolan sisäisiin asioihin käyttäen tekosyynä ortodoksivähemmistön huonoa kohtelua. Poniatowski osottautui heikoksi hallitsijaksi ja hän ei kyennyt johtamaan maatansa tai yhdistämään puolalaisia. Puolalaiset pakotettiin syrjäyttämään johtavat sisäisten uudistusten kannattajat ja Venäjän vaikutus maan asioihin voimistui. Vuonna 1768 solmittiin Puolan ja Venäjän välinen sopimus, jolla taattiin Puolan koskemattomuus, uskonnonvapaus, vaalikuninkuus, liberum veto ja valtiopäiväjärjestys.<ref name="Venäjän historia"/>

 

[[Podolia]]n ja [[Volynia]]n aatelisto vastutti solmittua sopimusta. Se nousi kapinaan ja perusti [[Barin konfederaatio]]n, jonka tavoitteena oli Puolan pelastaminen. Konfederaatio sai tukea Ranskalta ja Itävallalta. Koska Venäjä oli [[Venäjän–Turkin sota (1768–1774)|sodassa]] [[osmanien valtakunta]] vastaan, onnistui konfederaatio ottamaan hallintaansa laajoja alueita.<ref name="Venäjän historia"/>

 

Barin Konfederaatio suosi katolista kirkkoa, minkä vuoksi Ukrainan kasakat nousivat kapinaan sitä vastaan. Puola ajautui sisällissotaan. Preussin ja Itävallan joukot tunkeutuivat maahan. [[Aleksandr Suvorov]]in johtamat venäläiset joukot löivät kapinalliset lopullisesti vuonna 1772.<ref name="Venäjän historia"/> Konfederaation kapinan vuoksi Poniatowski joutui tukeutumaan enemmän Venäjään. Elokuussa 1772 tehtiin sopimus, jolla Puolasta liitettiin Preussiin, Itävaltaan ja Venäjään alueita. ([[Puolan ensimmäinen jako]]) Poniatowski vastusti sopimusta ja etsi tukea Länsi-Euroopasta, mutta joutui lopulta taipumaan. Hän solmi liiton Venäjän kanssa ja oletti, että liitto auttaisi häntä vahvistamaan Puolan armeijaa ja uudistamaan maan poliittista järjestelmää.<ref name="HDP"/>

 

Puolan ensimmäisen jaon jälkeen Puolassa jatkettiin uudistusten tekemistä. Muun muassa taloutta kehitettiin, koululaitosta uudistettiin ja maaorjien asemaa parannettiin.<ref name="Venäjän historia"/> Poniatowski vahvisti hallituksen asemaa ja vähensi hetmannien valtaa.<ref name="HDP"/> Poliittisten uudistusten esteenä oli kuitenkin Venäjän kanssa vuonna 1768 solmittu sopimus. Poniatowski yritti taivutella [[Katariina II||Katariina Suurta]] hyväksymään Puolan uudistukset, mutta turhaan.<ref name="Venäjän historia"/>

 

Venäjä joutui [[Venäjän–Turkin sota (1787–1792)|sotaan osmaneita]] ja [[Kustaa III:n sota|Ruotsia]] vastaan vuonna 1788. Tällöin puolalaiset yrittivät vapautua Venäjän vaikutusvallasta. Preussin tukemana puolalaiset saivat venäläiset vetäytymään maasta ja valtiopäivät hyväksyivät uuden perustuslain toukokuussa 1791. Venäjä solmi [[Värälän rauha|rauhan]] Ruotsin kanssa vuonna 1790 ja osmanien kanssa 1792. Samaan aikaan Preussi ja Itävalta joutuivat sotaan Ranskaa vastaan ja näin Venäjä sai vapaat kädet toimia Puolassa. Venäläisten lahjomat puolalaiset aateliset julistivat uuden perustuslain laittomaksi ja kutsuivat Venäjän armeijan palauttamaan olot entiseksi. Preussi ja Venäjä sopivat tammikuussa 1793 [[Puolan toinen jako|Puolan toisesta jaosta]], jonka jälkeen jäljelle jääneestä Puolasta tuli Venäjän [[protektoraatti]]. Puolalaiset nousivat [[Kosciszkon kapina|kapinaan]] keväällä 1794, mutta venäläiset voittivat kapinalliset saman vuoden syksyllä.<ref name="Venäjän historia"/> [[Puolan kolmas jako|Puolan kolmannessa jaossa]] Puolan valtio lopetettiin ja Poniatowski luopui kruunusta 25. marraskuuta 1795.<ref name="HDP"/>

 

Venäjän keisari [[Paavali I]] kutsui Poniatowskin Pietariin, jossa hän vietti elämänsä viimeiset vuodet puolittaisessa vankeudessa. Viimeisinä vuosinaan Poniatowski yritti puolustella aikaisempaa toimintaansa ja kirjoitti muistelmansa ''Memoires du roi Stanislas Auguste Poniatowski''.<ref name="HDP"/>