|
[[Kuva:MariadeMedici04.jpg|rigth|thumbnail|250px|Maria de’ Medici, noin [[1595]]]]
'''Maria de’ Medici''' (ranskalaiselta nimeltään '''Marie de Médicis''') ([[26. huhtikuuta]] [[1575]], [[Firenze]] – [[3. heinäkuuta]] [[1642]], [[Köln]]) oli Ranskan kuningatar vuodesta [[1600]] vuoteen [[1610]]. Hän oli [[kuningataräiti]] aina kuolemaansa saakka.
==Perhe==
Maria oli kuudes lapsi [[Toscana]]n suurherttuan[[suurherttua]]n Frans I de’ Medicin ([[1541]]–[[1587]]) ja Itävallan [[arkkiherttua|arkkiherttuattaren]] Johannan ([[1548]]–[[1578]]) perheessä.
Hän avioitui Ranskan kuninkaan [[Henrik IV (Ranska)|Henrik IV]]:n kanssa [[16. joulukuuta]] [[1600]] [[Lyon]]issa. Hän oli baletin asiantuntija, keräilijä, sekäja hänen taiteiden tukemisensa auttoi taiteiden kehittymistä. Maria oli läheinen ystävä syntymäkaupunkinsa [[Firenze]]n taiteilijoiden kanssa. Hän oli saanut opetusta piirtämisessä [[Jacopo LigozziltaLigozzi]]lta.
Avioliitosta syntyivät lapset:
==Ranskan kuningatar==
[[Kuva:Mariemedicis.gif|left|thumbnail|250px|Maria de’ Medicin saapuminen Marseillen satamaan [[Rubens]]in kuvaamana]]
Henrik IV:n ja Maria de’ Medicin välinen avioliitto vastasi ennen kaikkea Ranskan kuninkaan hallitsijasuvun ja taloudellisiatalouden etuja. Medicien perhe, joka oliomisti Ranskan kuninkaan luotottajapankkiluotottajapankin, lupasi myötäjäisinä 600 000 kultaecuta, ja tästä Maria sai kansan suussa kutsumanimen ”Suuri pankkiiri”.
Maria de’ Medici tulee pian raskaaksi ja synnytti dauphinen[[dauphin]] Ludvigin [[27. syyskuuta]] [[1601]] ja antoi kuninkaalle aihetta tyytyväisyyteen. Myös kuningaskunta, joka oli odottanut dauphinendauphinin syntymää, riemuitsi, sillä edellisen dauphinendauphinin syntymästä oli kulunut yli neljäkymmentä vuotta. Maria jatkoi esimerkillisen aviopuolison roolissa oloanoloaan ja lahjoitti kuninkaalle useita jälkeläisiä. ▼Marian saapuminen Ranskaan ja [[Marseille]]'hin, kun avioliitto oli ensin solmittu valtakirjalla Firenzessä, jatkettiin häihin Lyoniin, muuta ennen sitä Maria rantautui ja näky oli huimaava. <!--?-->Marian seurueeseen kuului parituhatta henkilöä. Antoinette De Pons, Guerchevillen markiisitar, tulevan kuningattaren ensimmäinen hovinainen, oli vastaanottamassa Maria de’ Mediciä Marseillessa. Rantautumisen jälkeen Maria siirtyi Lyoniin tapaamaan aviomiestään. Samassa kaupungissa he viettivät hääyönsä.
Maria de’ Medici ei tullut aina toimeen puolisonsa Henrik IV:n kanssa. Hän on luonteeltaan hyvin mustasukkainen eikä suvainnut miehensä naisseikkailuja. Tosiasiassa Henrik IV edellytti vaimonsa seurustelevan rakastajattariensa kanssa ja kieltäytikieltäytyi antamasta vaimolleen varoja, joita tämä mielellään laittaisiolisi käyttänyt kuningattaren aseman vaatimiin menoihin. ▼▲Maria de’ Medici tulee pian raskaaksi ja synnytti dauphinen Ludvigin [[27. syyskuuta]] [[1601]] ja antoi kuninkaalle aihetta tyytyväisyyteen. Myös kuningaskunta, joka oli odottanut dauphinen syntymää, riemuitsi, sillä edellisen dauphinen syntymästä oli kulunut yli neljäkymmentä vuotta. Maria jatkoi esimerkillisen aviopuolison roolissa oloan ja lahjoitti kuninkaalle useita jälkeläisiä.
Maria haluaisi tulla [[voitelu|voidelluksi ]] kuningattareksi, mutta syystä tai toisesta tapahtumaa lykättiin. Kuitenkin [[13. toukokuuta]] [[1610]] kruunajaiset järjestetään Saint-Denisen basilikassa lähellä Pariisia. Kuningatar suoritti juhlallisen tulonsa Pariisiin. Seuraavana päivänpäivänä Henrik IV saasai surmansa. ▼▲Maria de’ Medici ei tullut aina toimeen puolisonsa Henrik IV:n kanssa. Hän on luonteeltaan hyvin mustasukkainen eikä suvainnut miehensä naisseikkailuja. Tosiasiassa Henrik IV edellytti vaimonsa seurustelevan rakastajattariensa kanssa ja kieltäyti antamasta vaimolleen varoja, joita tämä mielellään laittaisi kuningattaren aseman vaatimiin menoihin.
▲Maria haluaisi tulla voidelluksi kuningattareksi, mutta syystä tai toisesta tapahtumaa lykättiin. Kuitenkin [[13. toukokuuta]] [[1610]] kruunajaiset järjestetään Saint-Denisen basilikassa lähellä Pariisia. Kuningatar suoritti juhlallisen tulonsa Pariisiin. Seuraavana päivän Henrik IV saa surmansa.
==Sijaishallitsija==
[[Kuva: MariadeMedici02.jpg|thumb|250px|right|Maria de’ Medici voiteluasussaan. Maalannut François Pourbus nuorempi vuonna [[1610]].]]
Kun kuningas Henrik IV kuoli [[14. toukokuuta]] [[1610]], ninniin Maria de’ Medici ryhtyi hoitamaan sijaishallitusta poikansa [[Ludvig XIII]]:n nimissä. Kuningas oli vasta yhdeksänvuotias ja liian nuori hallitsemaan. Maria meni mukaan Ranskan politiikkaan. Hän aloitti valitsemalla itselleen miehensä entiset neuvonantajat, mutta vähän ajan kuluttua hän erotti neuvonantajansa. Sijaishallitsijana, voimattomana oman maansa aateliston edessä ja samoin myös eurooppalaisten naapurivaltojen suhteen, hän voisaattoi vain tehdä näkyvän pesäeron miehensä noudattamaan politiikkaan eli Ranskan menetetyn suuruuden takaisinvaltaamiseen. EnsinnäkinEnsiksi hänen oli tehtävä rauha [[Espanja]]n kanssa, ja se toteutui vuonna [[1615]], kun solmittiin kaksi avioliittoa maiden kuningashuoneiden kesken. Marian tytär Elisabeth avioitui Espanjan infantan[[infanta]]n Filipin kanssa, ja hänen poikansa Ludvig avioitui Espanjan infenten[[infente]]n Annen kanssa.
Leskikuningattaren harjoittama politiikka herätti runsaasti tyytymättömyyttä. Toisaalta protestantit olivat huolestuneita Marian lähentymisestä Kaikkein katolisimmankatolisen Espanjan kuninkaan Filip III:n kanssa. Marialla oli myös läheisinä neuvonantajinaan italialaisia, ja ranskalaisten [[ksenofobia]] kohdistui juuri heihin. Ranskalaiset uskoivat italialaisten neuvonantajien raunioittavan Ranskan. Hyödyntäen sijaishallituksen heikkoutta valtakunnan ylhäisimmät aateliset, Condén (Henri II de Bourbon, Burgundin kuvernööri, kolmas Condén ruhtinas, Montmorencyn, Albret’n, Enghien ja Belleraden herttua ja Ranskan [[pääri]]) johdolla, kapinoivat Maria de’ Mediciä vastaan saadakseen taloudellista kompensaatiota.
Vuosien kuluttua, kun Marian oli karkottanut hänen oman poikansa, syntyi vähitellen musta legenda Maria de’ Medicistä. Silloin puhuttiin suunnattomasta italialaisten suosikkien suosimisesta, taloudellisesta tuhlailusta, joka aiheutui leskikuningattaren ja hänen seurueensa tuhlailusta. Puhuttiin myös Marian korruptoituneesta hallinnosta. Maria ja hänen poikansa, kuningas, ymmärsivät toisiaan verrattain heikosti. Ludvig XIII koki äitinsä käyttäytymisen itseään nöyryyttävänä, ja vuonna [[1617]] hän järjesti vallankaappauksen ja murhautti Concino Concinin, joka oli ollut äidin tärkein neuvonantaja. Saatuaan vallan itselleen Ludvig XIII ajoi äitinsä sisäiseen maanpakoon Blois’n linnaan.
==Poliittinen ja kulturelli paluu==
[[Kuva:Peter_Paul_Rubens_095b.jpg|thumb|250px|left|Maria de’ Medici. Maalannut [[Rubens]].]]
Vuonna [[1619]] leskikuningatar lähteelähti kultaisesta vankeudestaan ja nostattaanostatti kapinan kuningasta, omaa poikaansa, vastaan. Tämä tunnetaan "Äidin ja pojan välisen sodan" nimellä. [[Kardinaali Richelieu]] tekee [[Angoulême]]ssä ensimmäisen sovintoesityksen, joka johtaakin konfliktin lientymiseen. Mutta leskikuningatar ei ollut tyytyväinen ja elvytti sodan liittoutumalla valtakunnan korkeiden aatelisten kanssa. Se oli ”Toinen äidin ja pojan välinen sota”. Aateliston liittymä koki pian tappion Pont-de-Cén taistelussa. Voitokas kuningas antoi anteeksi äidilleen ja ruhtinaille. Tiedostaen tilanteen kuningas totesi, että hän ei voisi luottaa tapahtumien rauhoittumiseen niin kauan kuin leskikuningatar olisi sisäisessä maanpaossa. Hallitsija salli äitinsä palata hoviin. Leskikuningatar palasi Pariisiin, jossa hän keskittyi Luxemburgin palatsin rakentamiseen. Vuonna [[1622]] tapahtuneen Luynesin[[Luynes]]in kuoleman jälkeen Maria aloitti paluun poliittiseen elämään. Richelieun rooli oli keskeinen äidin ja pojan suhteiden paranemisessa. Hän jopa sai leskikuningattaren palaamaan kuninkaan neuvoston jäseneksi.
==Maanpako==
| 