Ero sivun ”Itä-Karjalan keskitysleirit” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Juhko (keskustelu | muokkaukset)
aiempi versio
p Käyttäjän Juhko (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 88.114.35.167 tekemään versioon.
Rivi 20:
Sama [[Päämaja]], minkä ylipäällikkö 8. heinäkuuta 1941 oli määrännyt "venäläisen väestön vangittavaksi ja toimitettavaksi keskitysleiriin", oli aiemmin, määräystään edeltävän kesäkuun 29. päivänä antanut käskyn, jonka mukaan Suomen puolustusvoimien oli Neuvostoliiton alueella operoidessaan "soveltuvin kohdin" noudatettava [[Haagin sopimukset|Haagin maasotaohjesääntöä]] – siitäkin huolimatta, ettei Neuvostoliitto ollut puheenaolevaa sopimusta ratifioinut. Varsinaisena syynä Itä-Karjalan leiriläisten korkeaan kuolleisuuteen näyttääkin olleen heikko ravitsemustilanne, ja jossain määrin myös heidän ikärakenteensa: 20–30 -vuotiaiden naisten sekä alaikäisten lasten (lähes 50%) suuri suhteellinen osuus.<ref name="laine116,227-248">Laine, Antti 1982: ''Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941–1944'', s. 116, 227–248. Helsinki: Otava.</ref>
 
Miehityshallinto kuitenkin jakoi toimeentuloedellytyksiä epätasaisesti niin "kansallisen" ja "epäkansallisen" kuin "vapaan" ja leiriläisväestönkin kesken. Laskennallisesti, työssäkäyvän "kansallisen" päivittäinen ruoka-annos sisälsi alle 2.000 [[kalori|kaloriakilokaloria]], kun taas työssäkäyvän "epäkansallisen" vain n. 1.800 kaloriakilokaloria. Kesäkuussa 1942 leiriläisistä lähes 97 prosenttia sai pienimmän eli ''A-annoksen'', jonka ravintoarvo vaihteli 1.500–2.000 kalorinkilokalorin välillä; siinä samassa ravitsevinta ruoka-annosta nauttiva, Itä-Karjalassa oleskeleva Suomen kansalainen saattoi kuluttaa 2.700 kaloriakilokaloria vuorokaudessa.<ref name="laine116,227-248" />
 
Ensimmäinen Itä-Karjalan suomalaisista keskitysleireistä perustettiin 24. lokakuuta 1941 itse [[Äänislinna]]an. Sinne määrättiin asettumaan kaikki kaupungissa oleskelevat, v. 1891-1924 syntyneet "epäkansalliset" miehet. Itä-Karjalan pääkaupunkiin ensiksi perustetulle leirille sijoitettavia "epäkansallisia" arvioitiin olevan yhteensä 10.000 henkeä. Aluksi heidät jaettiin ainakin kolmeen osaan: ensimmäinen ihmisjoukoista määrättiin siirtymään etelään [[Petroskoi|Kukonmäelle]], toinen lounaaseen suksitehtaan lähelle ja kolmas Golikovkaan. Marraskuussa 1941 perustettiin Äänislinnaan ei-suomensukuisia varten vielä kaksi leiriä lisää.<ref>Kulomaa, Jukka 1989: ''Äänislinna. Petroskoin suomalaismiehityksen vuodet 1941–1944'', s. 58–64, 263–264. Historiallisia Tutkimuksia 148. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura.</ref> Äänislinnan ulkopuolella, Suomen miehittämän Itä-Karjalan eri osissa internointileirejä toimi jatkosodan eri vaiheissa ainakin [[Kotsila|Alavoisessa]], [[Prääsä|Kinnasvaarassa]], [[Repola|Kolvasjärvellä]], [[Repola|Koropissa]], [[Repola|Lusmassa]], [[Hirvas (Karjalan tasavalta)|Pyhäniemellä]], [[Kupsala|Uslangassa]] ja [[Vitele|Viteleessä]].<ref>Laine, Antti 1982: ''Suur-Suomen kahdet kasvot. Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941–1944'', s. 116–125, 485. Helsinki: Otava.</ref>