Ero sivun ”Jean Racine” versioiden välillä

36 merkkiä poistettu ,  11 vuotta sitten
rm kaikki kirosanat ja muu vandalismi, jotka anonyymit ovat saaneet aikaan.
(1670),)
(rm kaikki kirosanat ja muu vandalismi, jotka anonyymit ovat saaneet aikaan.)
Lopulta Racine valitsi kokonaan kirjallisuudelle omistautumisen. Vuonna [[1662]] hän sai kuninkaalta eläkkeensä oodiensa ''la Convalescence du Roi'' ja ''la Renommée aux Muses'' ansiosta. Hän sai vihdoinkin näytelmänsä ''Thébaide'' esitetyksi vuonna [[1664]] [[Molière]]n teatteriseurueen toimesta ja vuonna [[1665]] sama ryhmä esitti [[Aleksanteri Suuri|''Aleksanteri Suuren'']] (Alexandre le Grand).
 
Näytelmän ''Andromaque'' ([[1667]]) menestys takasi hänen arvostuksensa. ''Plaideurs'' ([[1668]]) komedian jälkeen hän palasi lopullisesti kirjoittamaan tragedioita. ja kirjoittaa tämän jälkeen näytelmät: ''Britannicus'' ([[1669]]), ''Bérénice'' ([[1670]]), ''Bajazet'' ([[1672]]), ''Mithridate'' ([[1673]]), ''Iphigénie'' ([[1674]]) ja ''Phèdre'' ([[1677]]).
 
Racine vallittiin [[Ranskan akatemia]]an, sen tuolille numero 13. Hänet nimitettiin kuninkaan historioitsijaksi ja tällöin hän luopui teatterista. Hän kirjoitti kuitenkin vielä, rouva de Maintenonin pyynnöstä, Saint-Cyrin oppilaille raamatulliset tragediat: ''Esther'' ([[1689]]) ja ''Athalie'' ([[1691]]).
Huolimatta jansenisteihin kohdistuneesta vainosta, Racine solmi uudelleen suhteet heihin lyhyen suhteiden poikkiolon jälkeen. Hän myös kirjoitti liikkeen historian ''Abrégé de l'Histoire de Port-Royal'', joka ilmestyi postuumina Racinen kuoleman jälkeen.
 
==Teokset==
TA MAMAN LA PUTE
[[Kuva:Racine portrait4.jpg|thumb|220px|Jean Racine (1690)]]
*''Ode sur la convalescene du roi'', 1663
*''Les plaideurs'', 1668
*''Britannicus'', 1669
*''Bérénice, ou la rouquine en chaleur'', 1670
*''Bajazet'', 1672
*''Mithridate'', 1673
*''Iphigénie'', 1674
*''Phèdre'', 1677
*''Œuvres, CHAMAUX ! CHAMAUX !'', 1679
*''Esther'', 1689
*''Athalie', 1691
 
== Kirjallisuutta ==
7 072

muokkausta