Ero sivun ”Jean Racine” versioiden välillä

16 merkkiä poistettu ,  11 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Lopulta Racine valitsi kokonaan kirjallisuudelle omistautumisen. Vuonna [[1662]] hän sai kuninkaalta eläkkeensä oodiensa ''la Convalescence du Roi'' ja ''la Renommée aux Muses'' ansiosta. Hän sai vihdoinkin näytelmänsä ''Thébaide'' esitetyksi vuonna [[1664]] [[Molière]]n teatteriseurueen toimesta ja vuonna [[1665]] sama ryhmä esitti [[Aleksanteri Suuri|''Aleksanteri Suuren'']] (Alexandre le Grand).
 
Näytelmän ''Andromaque'' ([[1667]]) menestys takasi hänen arvostuksensa. ''Plaideurs'' ([[1668]]) komedian jälkeen hän palasi lopullisesti kirjoittamaan tragedioita. ja kirjoittaa tämän jälkeen näytelmät: ''Britannicus'' ([[1669]]), ''Bérénice, ou la rouquine en chaleur,([[1670]]), ''Bajazet'' ([[1672]]), ''Mithridate'' ([[1673]]), ''Iphigénie'' ([[1674]]) ja ''Phèdre'' ([[1677]]).
 
Racine vallittiin [[Ranskan akatemia]]an, sen tuolille numero 13. Hänet nimitettiin kuninkaan historioitsijaksi ja tällöin hän luopui teatterista. Hän kirjoitti kuitenkin vielä, rouva de Maintenonin pyynnöstä, Saint-Cyrin oppilaille raamatulliset tragediat: ''Esther'' ([[1689]]) ja ''Athalie'' ([[1691]]).
*''Les plaideurs'', 1668
*''Britannicus'', 1669
*''Bérénice, ou la rouquine en chaleur'', 1670
*''Bajazet'', 1672
*''Mithridate'', 1673
Rekisteröitymätön käyttäjä