Ero sivun ”Konsuli (Rooma)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
RRR (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
RRR (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 5:
Tasavallan ensimmäisinä vuosina valittiin ainoastaan kaksi konsulia, joilla oli [[veto-oikeus]] toistensa päätöksiin, ja joiden tuli olla [[patriisi]]sukuisia, hoitamaan hallintoa [[Rooman senaatti|senaatin]] ja kansan luottamusmiehinä. Ennen pitkää syntyi säätyriitoja, joiden tuloksena vakinaistettiin plebeijien etua valvovien [[kansantribuuni]]en asema; alkuaan näitä oli 2-5, myöhemmin 10. Valtakunnan laajetessa ja tehtävien monipuolistuessa alettiin tarvita lisää eritasoisia virkamiehiä. Konsuleille jäi armeijan ylipäällikkyys, senaatin puheenjohtajan tehtävät sekä ulkopoliittiset edustusvelvollisuudet, joiden hoitamiseen käytettiin runsaasti [[legaatti|legaatteja]]. Tasavallan loppuaikoina plebeijienkin mahdollisuudet päästä virkauralle lisääntyivät.
 
Viimeiset konsulit nimitettiin [[Justinianus I]]:n aikana, jonka jälkeen konsulin virasta tuli osa keisarilista asemaa. Itä-Roomassa keisarit käyttivät konsulin arvonimeä vuoteen 887. Itä-Roomassa nimitettiin konsuleisiksikonsuleiksi muitakin kuin keisaretitakeisareita jonkin verran myös vuoden 541 jälkeen, mm. valtakunnan liittolaismaan Venetsian dogeja.
 
===Konsuliluetteloiden lyhenteet===