'''Larin-Kyösti''', oikeasti '''Kyösti Larson''' ([[5. kesäkuuta]] [[1873]] [[Hämeenlinna]] – [[2. joulukuuta]] [[1948]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[runoilija]].
Larin-Kyöstin vanhemmat ''Gustaf Israel Larson'' ja ''Sofia Vilhelmina Skog'' olivat Suomeen muuttaneita [[Ruotsi|riikinruotsalaisia]] ja hänen isänsä piti talvisin Hämeenlinnassa Seurahuoneen ravintolaa ja kesäisin ''Kaupunginpuiston'' kesäravintolaa. Taustastaan huolimatta Larin-Kyösti meni [[Suomen kieli|suomenkieliseen]] [[Hämeenlinnan lyseo|Hämeenlinnan lyseoon]] ja omaksui alkuvaikeuksien jälkeen täysin suomen kielen. Hänen runoudessaan näkyi kuitenkin vaikutteita ruotsalaisten [[Carl Michael Bellman|Carl Michael Bellmanin]]in ja [[Gustaf Fröding|Gustaf Frödingin]]in runoista.
Larin-Kyöstin elämään ja runouteen vaikutti syvästi kaksi tapausta. Hänen ravintoloitsija-isänsä teki vuonna [[1884]] itsemurhan taloudellisten vaikeuksien takia, jolloin perheen äiti joutui ottamaan liiketoimet vastuulleen. Toinen tapaus oli se, kun Larin-Kyösti karkotettiin [[1892]] Hämeenlinnasta hänen tapeltuaan ystävineen toisen nuorisojoukon kanssa Hämeenlinnan ''Tähtipuistossa''. Larin-Kyösti vietti tämän karkotusajan [[Tuulos|Tuuloksessa]] ja tutustui sinä aikana perusteellisesti hämäläiseen kyläyhteisöön ja sen kansanihmisiin.
Hämeelinnan lyseossa Larin-Kyöstin luokkatoverina oli [[Eino Leino]]. ja heHe valmistuivatkinvalmistuivat yhdessä ylioppilaiksi [[1895]] ja lähtivät [[Helsingin yliopisto|Helsinkiin]] opiskelemaan. Larin-Kyösti opiskelikin jonkin aikaa [[venäjän kieli|venäjän kieltä]] aikoen ryhtyä [[kääntäminen|kääntäjäksi]] ja virkamieheksi, mutta sitten runous vei voiton.
Ensimmäisen runokoelmansa ''Tän pojan kevätrallatuksia'' Larin-Kyösti julkaisi [[1897]] ja kirjan ensipainos myytiin loppuun yhdessä kuukaudessa. Larin-Kyöstin runoissa oli huoletonta kulkuriromantiikkaa sekä kesän, Hämeen luonnon ja sen ihmisten kuvausta. Larin-Kyösti kirjoitti myös näytelmiä. Hänen tunnettuja näytelmiänsänäytelmiään olivat ''Juhannustulilla'' ([[1900]]), ''Kuisma ja Helinä'' ([[1902]]) ja ''Ulkosaarelaiset'' ([[1922]]). Jälkimmäisen pohjalta teki [[Kalle Kaarna]] teki vuonna [[1938]] samannnimisen elokuvan. Larin-Kyösti käänsi myös suomeksi Gustaf Frödingin runoja ja [[August StrindberginStrindberg]]in teoksia.
Vuonna [[1906]] Larin-Kyösti yritti masentuneena tehdä itsemurhan [[Italia|Italian]]n matkallaan ja joutui [[Firenze|Firenzessä]]ssä mielisairaalaan. Hänen entinen lyseon luokkatoverinsa kuvanveistäjä [[Toivo Tuhkanen]] haki hänet kotiin Suomeen ja Larin-Kyösti joutui viettämään jonkin aikaa [[Kammion sairaala|Kammion sairaalassa]]ssa toipumassa. Näistä kokemuksista hän teki samana vuonna ''Ad astra'' -nimisen uninäytelmän, joka julkaistiin [[1924]].
Vuonna [[1912]] Larin-Kyösti muutti Helsingin lähelle [[Oulunkylä|Oulunkylään]]än Jokiniementielle vaatimattomaan taloonsa, jossa hän asui sitten lopun elämäänsä. 1920-luvulla Larin-Kyösti matkusteli [[Ranska|Ranskassa]]ssa, [[Viro|Virossa]]ssa ja [[Unkari|Unkarissa]]ssa; hän sai myös valtion [[taiteilijaeläke|taiteilijaeläkkeen]] [[1925]]. Vuosina [[1946]] ja [[1947]] Larin-Kyösti vietti kesänsä [[Sääksmäki|Sääksmäellä]], jolloin hän luonnosteli "''Kirkon kirot''" -nimistä keskiaikaan[[keskiaika|keskiajalle]] sijoittuvaa näytelmää.
Larin-Kyöstin kuoltua 1948 hänen Oulunkylän talonsa siirtyi testamentilla [[Suomen kirjailijaliitto|Suomen kirjailijaliiton]] haltuun. Talossa ovat sittemmin asuneet muun muassa kirjailijat [[Oiva Paloheimo]] ja [[Daniel Katz]].
