|
'''Humanismi''' on [[ihmisyys|ihmisyyteen]] perustuva [[elämänkatsomus]].<ref name="Kielitoimiston sanakirja ja Gummeruksen sanakirja">''ihmisyyteen perustuva maailmankatsomus; vars. keski- ja uuden ajan taitteessa esiintynyt kulttuurivirtaus.''</br>
{{kirjaviite | Tekijä=Kirjaviite | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</br>''1 antiikin sivistysihanteeseen perustuva keskiajan lopulla syntynyt inhimillisyyttä korostava suuntaus 2 elämänkatsomus, jossa keskipisteenä on ihminen (ei Jumala)''.</br>{{Kirjaviite | Tekijä=Nurmi, Timo | Nimeke=Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja | Selite=3. tarkistettu ja päivitetty painos | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gummerus | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-20-6541-X}}</ref> Humanismiksi alettiin [[1800-luku|1800-luvun]] lopulla kutsua [[keskiaika|keskiajan]] ja [[uusi aika|uuden ajan]] taitteessa syntynyttä, [[antiikkiAntiikki|antiikin]] [[paideiaPaideia|sivistysihanteeseen]] perustuvaa, inhimillisyyttä korostava suuntausta. Antiikkiin pohjautuvaa humanismia on kutsuttu ''klassiseksi humanismiksi''.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Harva, Urpo | Nimeke=Inhimillinen ihminen Homo humanus: Humanistisia tarkasteluja | Sivu=28 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1983 | Tunniste=ISBN 951-0-11715-3}}</ref>
''Humanisti'' tarkoittaa humanismin kannattajaa tai [[humanistiset tieteet|humanististen tieteiden]] tutkijaa tai opiskelijaa.<ref>''Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja'' 2004, ''Kielitoimiston sanakirja'' 2004.</ref> Humanisti-sana on humanismi-sanaa vanhempi. Latinan ''humanista'' tarkoitti [[1400-luku|1400-luvun]] lopulla antiikin kirjallisuuden opettajaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Harva, Urpo | Nimeke=Inhimillinen ihminen Homo humanus: Humanistisia tarkasteluja | Sivu=17 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1983 | Tunniste=ISBN 951-0-11715-3}}</ref>
[[Uskonnottomuus|Uskonnotonta]] humanismia kutsutaan [[Sekulaari humanismi|sekulaarihumanismiksi]].
== Sekulaari humanismi ==
{{Pääartikkeli|[[Sekulaari humanismi]]}}
Aatteellista humanismia edustavan Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton [[International Humanist and Ethical Union|IHEUKansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton]]:n määritelmän mukaan ”humanismi on [[demokratiaDemokratia|demokraattinen]] ja [[etiikkaEtiikka|eettinen]] elämänasenne, joka katsoo että ihmisellä on oikeus ja velvollisuus antaa omalle elämälleen merkitys ja muoto. Se puolustaa inhimillisempää yhteiskuntaa etiikalla, joka perustuu inhimillisiin ja muihin luonnollisiin [[arvo]]ihin käyttäen inhimillisiä kykyjä [[järkiJärki|järjen]] ja vapaan [[tutkimusTutkimus|tutkimuksen]] ilmapiirissä. Se ei ole [[teismiTeismi|teistinen]], ja se ei hyväksy [[yliluonnollinenYliluonnollinen|yliluonnollista]] käsitystä [[todellisuus|todellisuudesta]].”<ref>''”Humanism is a democratic and ethical life stance, which affirms that human beings have the right and responsibility to give meaning and shape to their own lives. It stands for the building of a more humane society through an ethic based on human and other natural values in the spirit of reason and free inquiry through human capabilities. It is not theistic, and it does not accept supernatural views of reality.”'' Suomennos: {{Lehtiviite | Tekijä=Hartikainen, Erkki | Otsikko=Ateismi ja aatteet | Julkaisu=Vapaa ajattelija | Ajankohta=2/2002 | Vuosikerta= | Numero= | Sivut= | Selite= | Tunniste= | www=http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2000_02/ateismi.html | Viitattu=3.7.2008}}</ref>
== Historiaa ==
[[Italian kieli|Italian]] kielen sanalla ''umanista'' alettiin [[1400-luku|1400-luvun]] lopulla viitata oppineeseen, joka opetti [[kielioppi]]a, [[retoriikka]]a, [[runous|runoutta]] tai [[etiikka]]a. Näihin oppiaineisiin viitattiin [[latinan kieli|latinankielisellä]] käsitteellä ''studia humanitatis''. Tämän käsitteen alkuperä juontuu todennäköisesti 1300-luvulle, ja sillä ilmaistiin eroa ”inhimillisen” tutkimisen sekä [[teologia|jumaluusopin]], [[luonnonfilosofiaLuonnonfilosofia|luonnontutkimuksen]] ja ammatillisten oppiaineiden välillä. 1400-luvulta 1500-luvulle humanistit olivat erityisen kiinnostuneita [[antiikki|antiikin Kreikan ja Rooman]] klassisen kirjallisuuden tutkimuksesta. Antiikin teoksista he löysivät [[ihmiskäsitysIhmiskäsitys|ihmisihanteen]], jonka he halusivat elvyttää. Italialaiset humanistit alkoivat korostaa ihmisen saavutuksia ja mahdollisuuksia,<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Pico della Mirandola, Giovanni | Nimeke=Ihmisen arvokkuudesta | Selite=(Oratio de hominis dignitate, 1488.) Suomentanut ja toimittanut Tapio Martikainen | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Atena | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-796-176-6}}</ref> eivätkä enää nähneet ihmiselämää ensisijaisesti valmistautumisena [[kuolemanjälkeinen elämä|tuonpuoleiseen]] elämään.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Norman, Richard | Nimeke=On humanism | Sivu=8–9 | Julkaisupaikka=London; New York | Selite=Thinking in action. Reprint 2005 | Julkaisija=Routledge | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 0-415-30523-3 | Kieli={{en}} }}</ref>
Sana ''humanismi'' esiintyy ensimmäistä kertaa [[saksan kieli|saksan]] kielessä. Sanalla 'humanismus' viitattiin 1800-luvun alun Saksassa perinteiseen klassiseen koulutukseen, joka rakentui humanististen alojen ympärille.<ref>Norman 2004, s. 9.</ref> Myöhemmin [[Jacob Burckhardt]] viittasi humanismin käsitteellä 1400-luvun Italian ajatteluun vaikutusvaltaisessa kirjassaan ''[[Italian renessanssin sivistys]]'' (1860).<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Burckhardt, Jacob | Nimeke=Italian renessanssin sivistys | Selite=(Die Kultur der Renaissance in Italien, 1860.) Suomentanut A. A. Koskenjaakko (1. painos 1956.) 2. painos: Laatukirja | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-0-23524-5}}</ref> Burckhardt ei puhunut humanismista ainoastaan oppiaineina vaan myös laajempana kulttuurivirtauksena.<ref>Norman 2004, s. 9.</ref> ▼
▲Sana ''humanismi'' esiintyy ensimmäistä kertaa [[saksan kieli|saksan]] kielessä. Sanalla 'humanismus' viitattiin 1800-luvun alun Saksassa perinteiseen klassiseen koulutukseen, joka rakentui humanististen alojen ympärille.<ref>Norman 2004, s. 9.</ref> Myöhemmin [[Jacob Burckhardt]] viittasi humanismin käsitteellä 1400-luvun Italian ajatteluun vaikutusvaltaisessa kirjassaan ''[[Italian renessanssin sivistys]]'' (1860).<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Burckhardt, Jacob | Nimeke=Italian renessanssin sivistys | Selite=(Die Kultur der Renaissance in Italien, 1860.) Suomentanut A. A. Koskenjaakko (1. painos 1956.) 2. painos: LaatukirjaLaatukirjat | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-0-23524-5}}</ref> Burckhardt ei puhunut humanismista ainoastaan oppiaineina vaan myös laajempana kulttuurivirtauksena.<ref>Norman 2004, s. 9.</ref>
== Humanismin kritiikki ==
== Arvostelua ==
Humanismia on arvosteltu siitä, että humanismi tarkoittaa [[ihmiskeskeisyys|ihmiskeskeisyyttä]] ja että humanismissa korostetaan, että maailma ja luonto on ihmistä varten ja hänen hyödynnettävänään. Toisaalta humanismiin liittyy ajatus, että ihmisellä on kyky käyttää taitojaan oikein. 1500-1600 –luvuilla syntynyt humanismi ymmärretään eurooppalaisena suvaitsevaisuutena. Edellisestä seuraa, että voidaan ajatella että jotkin toiset kansat ”eivät ole nousseet meidän (eurooppalaiset) tasollemme. Ihmiskeskeisyyttä korostava humanismi on väitetty olevan kaikkein hienoin ja tärkein asia jonka massoittunut ihminen voi itselleen omaksua. Filosofit ovatkin huomauttaneet, että humanismi on ihmiselle kirous, koska se estää ihmistä näkemästä asioita uudella tavalla, joka näyttäisi olevan ihmisen itsensä ja koko maailman kannalta, tärkeää.<ref>Varto, Juha ja Liisa Veenkivi(1998). Mihin tässä, valmiissa maailmassa? Keskustelusarja. 2. osa. Humanismin kirous. [http://arted.uiah.fi/kurssi/mihintas/]</ref>
Humanismia on arvosteltu siitä, että humanismi tarkoittaa [[Ihmiskeskeisyys|ihmiskeskeisyyttä]] ja että humanismissa korostetaan, että maailma ja luonto on ihmistä varten ja hänen hyödynnettävänään. Toisaalta humanismiin liittyy ajatus, että ihmisellä on kyky käyttää taitojaan oikein. 1500-1600–luvuilla syntynyt humanismi ymmärretään [[eurooppa]]laisena suvaitsevuutena. [[Juha Varto]]n ja Liisa Veenkiven arvostelun mukaan edellisestä seuraa, että voidaan ajatella että jotkin toiset kansat ”eivät ole nousseet meidän (eurooppalaiset) tasollemme”. Puhutaan ihmisystävällisyydestä, ihmisen asian edistämisestä esimerkiksi lääketieteessä auttaessa ihmisiä kärsimyksissä. samassa yhteydessä ei kuitenkaan puhuta esimerkiksi [[Liikakansoitus|väestöräjähdyksen]] tai [[Nälänhätä|nälänhädän]] syntymisestä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://arted.uiah.fi/kurssi/mihintas/ | Nimeke=Mihin tässä, valmiissa maailmassa? | Tekijä=Varto, Juha & Veenkivi, Liisa | Selite=Keskustelusarja. 2. osa. Humanismin kirous | Ajankohta=1998 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Taidekasvatuksen osasto, Taideteollinen korkeakoulu | Viitattu=5.10.2009}}</ref>
Puhutaan ihmisystävällisyydestä, ihmisen asian edistämisestä esimerkiksi lääketieteessä auttaessa ihmisiä kärsimyksissä. Samassa yhteydessä ei kuitenkaan puhuta esimerkiksi [[Liikakansoitus|väestöräjähdyksen]] tai [[nälänhätä|nälänhädän]] syntymisestä. Juha Varton ja Liisa Veenkiven arvostelun mukaan ihminen ei pysty koskaan määrittämään tekojensa kaikkia vaikutuksia, vaan ihmisen perspektiivi kaventuu. Edelleen suvaitsevuutta korostavaan humanismiin voi sisältyä [[relativismi]] eli suhteellisuus: jos kaikki ajatukset ovat yhtä tärkeitä, oikean ja väärän käsitys hämärtyy.<ref>Varto, Juha ja Liisa Veenkivi(1998). Mihin tässä, valmiissa maailmassa? Keskustelusarja. 2. osa. Humanismin kirous. [http://arted.uiah.fi/kurssi/mihintas/]</ref>
== Lähteet ==
| 