|
== Historia ==
=
=== [[1980-luku]] ===
Yö perustettiin vuonna [[1981]]. Yhtyeen nimen keksi sen laulusolisti Olli Lindholm. Lindholmin mukaan idea bändin nimeen syntyi toteamuksesta "yö on kaunista aikaa". Yhtyeen ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat laulajat [[Olli Lindholm]] ja [[Jussi Hakulinen]], joka soitti myös [[urut|urkuja]], [[kitara|kitaristi]] [[Jani Viitanen]], [[bassokitara|basisti]] Juha "Liuhu" Rauäng ja [[rumpu|rumpali]] Harri Varhala, jonka sijalle tuli kolmen kuukauden kuluttua [[Tapio Wallin]]. Pian perustamisensa jälkeen Yö osallistui [[rockin Suomen mestaruus|rockin SM-kisojen]] Porin karsintoihin ja sijoittui kolmanneksi kokonaiskilpailussa.
Olli Lindholm ja Juha Rauäng perustivat [[1980-luku|1980-luvun]] alussa [[Appendix]]-yhtyeen, jonka demonauha julkaistiin myöhemmin [[Propaganda records]]in [[punk]]-kokoelmalla ''Russia Bombs Finland'' sekä ''Pultti''-[[EP]]:llä. Lindholm ja Rauäng erosivat yhtyeestä ennen sen ensimmäisen albumin ''[[Ei raha oo mun valuuttaa]]'' ilmestymistä. Lindholmin säveltämästä ja Jussi Hakulisen sanoittamasta kyseisen albumin nimikappaleesta tuli myöhemmin klassikko punk-piireissä.
Yö esiintyi vuoden [[1982]] alussa vain muutamia kertoja. Sinä aikana rumpali Tapio Wallin vaihtui [[Veikko Lehtiranta|Veikko ”Veke” Lehtirantaan]], joka oli sitä ennen toiminut orkesterissa nimeltä [[Uiva ooppera]]. Keväällä kitaristi Jani Viitasen suorittaessa [[asevelvollisuus|asevelvollisuutta]] Yön muut jäsenet harjoittelivat viikonloppuisin. Syksyllä yhtye teki demonauhan, jossa ei kuitenkaan [[levy-yhtiö]]n mukaan ollut "kaupallista potentiaalia". Tämän demonauhan kappaleet olivat kaikki Jussi Hakulisen sanoittamia ja säveltämiä, ja ne päätyivät myöhemmin yhtyeen ensilevylle ''[[Varietee (albumi)|Varietee]]''.
Syksyllä 1982 Yö voitti [[Rockin Suomen mestaruus|rockin-SM-kilpailujen]] Porin karsinnan. Sitä seuraava [[Seinäjoki|Seinäjoella]] järjestetty karsintakilpailu kesti viikonlopun. Lauantaina kilpailussa esiintyi viisitoista yhtyettä, joista viisi valittiin sunnuntain loppukilpailuun, yhtenä niistä Yö. Karsinnan jälkeen lauantai-iltana yhtye tapasi levy-yhtiö [[Poko Rekords]]in perustajan ja [[toimitusjohtaja]]n [[Epe Helenius|Epe Heleniuksen]]. Helenius oli jo aiemmin keskustellut Yön [[manageri]]n Timo Järvenpään kanssa ja sopinut, että riippumatta loppukilpailun tuloksesta yhtye tekisi demonauhan Poko Rekordsille. Yö sijoittui kisassa kolmanneksi. Jäsenet haikailivat myöhemmin, että sijoitus olisi voinut olla parempi ilman edellisillan oluen käyttöä. Suomen mestariksi valittiin [[22 Pistepirkko]] -yhtye.
Muutama viikko kilpailun jälkeen Yö ryhtyi demonauhan tekoon [[ulvila]]laisessa Laser-[[studio]]ssa, jossa tehtiin kappaleet ”Likaiset legendat I” ja ”Kuljen”. Viikon kuluttua Helenius soitti ja kertoi, että kappaleista tehtäisiin yhtyeen ensimmäinen [[single]]. [[2. tammikuuta]] [[1983]] Yö aloitti levy-uransa tekemällä singlen [[MSL-studio]]lla. Sen A-puoleksi tuli "Likaiset legendat I". Yhtye aloitti levytyksen omalla tyylillään "mumisten ja sähläten", mitä Lindholmin mukaan on "jatkunut yli kaksikymmentä vuotta". Lindholm lauloi singlen uudelleen, koska ei ollut tyytyväinen ensimmäiseen versioon. Yö esiintyi heti levytyksensä jälkeen Poko Recordsin viisivuotisjuhlassa hotelli Rosendahlissa. Samana iltana [[Juice Leskinen]] tapasi yhtyeen. [[19. maaliskuuta]] Yö esiintyi Leskisen lämmittely-yhtyeenä [[Köyliö]]n [[Lallintalo]]lla. Kesällä Yö esiintyi jo [[Saapasjalkarock]]issa ja [[Ruisrock]]issa.
Elokuussa 1983 ilmestynyt single ''Särkynyt enkeli'' nousi singlelistan kärkeen. Syyskuussa Yö levytti ''[[Varietee (albumi)|Varietee]]''-albumin kuudessa päivässä. Albumi ilmestyi [[13. marraskuuta]] [[mainonta|televisiomainonnan]] vauhdittamana. [[Uudenvuodenaatto]]na sitä oli myyty yli 50 000 kappaletta. Helenius lähetti yhtyeelle [[sähke]]en, jossa ilmoitti Yön tehneen "musiikin historiaa". Vuonna [[1984]] Yö kiersi ympäri Suomea ja synnytti teinihysterian: yhtye sai yhdessä päivässä yli 130 kirjettä. Helmikuussa yhtye kiersi Suomea [[Eppu Normaali]]n kanssa.
Yö julkaisi 1984 [[Tavastia Klubi|Tavastia]]n [[konsertti|konsertistaan]] tallenteen ''[[...Ja tapahtui niinä päivinä]]'', joka sisälsi harvinaisia kappaleita. Albumia tehtiin vain 14 000 kappaletta, joista [[C-kasetti]]na julkaistiin 8 000 kappaletta. Yhtye teki myös kesäsinglen ''Laulu meille kahdelle'', joka myi melkein 10 000 kappaletta. Kesän kohokohta oli Tuuliajolla-kiertue. Kiertueen loputtua yhtye meni kolmeksi viikoksi [[Lempäälä]]än studioon. ''[[Nuorallatanssija]]''-albumin kokoamisen jälkeen Yö aloitti kaksiviikkoisen [[Lapin lääni|Lapin]]-kiertueen. ''Nuorallatanssija''-albumi sai nopeasti [[kultalevy]]n, joka tiesi yhtyeelle lisää esiintymisiä. Levyn kuudennesta raidasta, kappaleesta "Joutsenlaulu", tuli menestys, joka myöhemmin järjestetyssä [[Radiomafia]]n [[Radiomafian top 500|äänestyksessä]] sai parhaan kotimaisen kappaleen tittelin. [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] kesällä 2006 järjestämässä äänestyksessä Suomen synkimmästä laulusta "Joutsenlaulu" sijoittui yhdeksänneksi.
Yhtye nimeltä [[Dingo (yhtye)|Dingo]] teki debyyttilevyn 1984 ja kiilasi suosiossa Yön ohi, mutta Yö ei ollut välittävinään siitä vaan piti Dingoa markkinamiesten keksintönä.
Nuorallatanssija-kevätesityksessä [[1985]] Yön jäsenet esiintyivät Jussi Hakulisen pyynnöstä melkein selvin päin. Muiden yhtyeen jäsenten oli vaikea noudattaa sitä, koska he halusivat olla kuin muutkin tunnetut yhtyeet. [[Juhannus|Juhannuksen]] konsertin jälkeen Hakulinen erosi Yöstä ja siirtyi soolouralle. Hakulinen oli ollut yhtyeelle tärkeä, sillä hän oli sanoittanut ja säveltänyt kaikki yhtyeen siihen mennessä julkaistut kappaleet.
Heinäkuussa viisihenkinen yhtye oli muuttunut nelihenkiseksi ja Lindholm sekä soitti kitaraa että lauloi. Yhtye sai kuulla X-dreamsin Jyrki Honkakummulta [[Markku Petander]]ista ja tapasi tämän elokuun puolivälissä [[Lahti|Lahdessa]]. He harjoittelivat pari päivää yhdessä, ja Petander liittyi yhtyeeseen. Elokuun lopussa Petander esiintyi ensimmäistä kertaa Yön jäsenenä [[Siilinjärvi|Siilinjärven]] Huvikummussa.
Syyskuussa Yö oli taas viisihenkinen ja harjoitteli uutta albumia varten. Petanderilla oli paljon [[teema|teemoja]] ja [[säe|säkeitä]], mutta yhtyeen täytyi aloittaa alusta, punk-albumin teko ei kiinnostanut enää. Vaikka kaksi studiossa vietettyä viikkoa sisälsivät pitkiä ja raskaita työpäiviä, yhtyeessä vallitsi hyvä yhteishenki.
[[Pelle Miljoona]] teki tekstin levylle, ja Lindholm oli onnellinen, koska sai laulaa Pelle Miljoonan kanssa. Loppusyksystä Yö teki Lapin-kiertueen ja esiintyi paljon.
Yö teki keväällä [[1986]] ''Lasisilmä''-singlen ja jatkoi 120 keikan vuosivauhtia. Syksyllä Lindholm muutti [[Tampere]]elle, vähän myöhemmin myös Viitanen ja Rauäng. Juice Leskinen oli mukana niin ”Lasisilmän” teossa kuin syksyllä [[työvoimaministeriö]]lle tehdyssä [[musiikkivideo]]ssa ''Et ole liian villi oppimaan'', jonka sanoituksissa Leskisen panos oli tärkeä.
Loppusyksystä 1986 Yö levytti studiossa ''Äänet''-levyn. Tässä vaiheessa yhtye kulutti enemmän rahaa kuin ansaitsi.
Yö teki tammikuussa [[1987]] singlen ''Tia-Maria'', josta tuli [[1990-luku|1990-luvulla]] hitti. Yhtye vietti toukokuun lomalla ja esiintyi kuun lopussa [[Hämeenlinna]]n [[jäähalli]]ssa, jossa Petander ilmoitti eroavansa Yöstä heinäkuun lopussa. Hän lähti [[Jarkko Eve|Eve]]n kitaristiksi.
Yö levytti vielä samana kesänä kesäsinglen ''Tää kesä''. Petanderin esiintymiset yhyeessä päättyivät Saapasjalkarockiin. Syksyllä Yö teki ''Lanka palaa'' –levyn. Levyllä soitti uusi mies nimeltään Juha Mielonen, jonka kanssa Lindholm ei oikein tullut toimeen.
Vuosi [[1988]] alkoi huonosti. Suomeen alkoi ilmestyä uusia yhtyeitä, kuten [[Pääkköset]]. Yön työt alkoivat vähentyä ja sitä myöten yhtyeen ryhmähenki rakoilla.
Loppukesästä Yö teki levyn ''Toinen puoliaika''. Sen valmistuttua sillä oli pituutta B-puolen kanssa vain 27 minuuttia. Helenius hyllyttikin levyn odottamaan, että yhtye löytäisi lisää materiaalia. Tässä vaiheessa tuottaja T. T. Oksala alkoi olla väsynyt.
Yön keikkamäärät olivat pudonneet puoleen eli kuuteenkymmeneen keikkaan vuodessa, ja samalla yhtyeen tulot puolittuneet. Jani Viitanen pääsi [[Costello Hautamäki|Costello Hautamäen]] ja [[Mika Sundqvist]]in studiotyöoppiin, ja Lindholm oli osapäivätöissä, mutta Rauängillä ja Lehtirannalla ei ollut muuta työtä. Syksyllä Yö teki [[Johnny Lee Michaels]]in, [[Giddyups]]in ja [[Alice in Wasteland]]in kanssa Fun Rock Tourin. Ryhmällä oli hauskaa, mutta kiertue ei tuottanut paljon. Vuonna [[1989]] Olli Lindholm toimi Servi Systemsin esiintymispuolella ja sai työparikseen [[Jukka Mänty-Sorvari|Jukka "Frogley" Mänty-Sorvarin]].
Yö sai keväällä valmiiksi ''Toinen puoliaika'' -albumin. Lindholm oli innoissaan kappaleista "Kaipaan luoksesi kotiin" sekä "Palapeli" ja toivoi niiden antavan uutta potkua yhtyeen uralle. Hän joutui kuitenkin toteamaan, että alamäen pysäyttäminen on vaikeampaa kuin ylöspäin nouseminen. Rakastuttuaan Servin työnjohtajaan hän jättäytyi sivummalle musiikkikuvioista ja laiminlöi velvollisuuksiaan yhtyeessä.
=== [[1990-luku]] ===
| 