Ero sivun ”Koltat” versioiden välillä

 

[[Tarton rauha]]ssa [[1920]] kolttien asuinalue jakaantui kahtia. Osa jäi Suomen puolelle ja osa silloisen [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]], nykyisen [[Venäjä]]n puolelle. Raja vaaransi koko kolttien identiteetin perinteisen elinkeinojen, [[poronhoito|poronhoidon]], [[metsästys|metsästyksen]] ja [[kalastus|kalastuksen]] vaikeuduttua. Koltat jäivät Petsamon alueella pieneksi vähemistöksi suomalaisten alettua muuttaa alueelle, vuonna 1926 heitä oli 1/4 Petsamon alueen asukkaista ja 1930 määrä oli laskenut 1/6:saan.<ref>Tuija Saarinen Seppo Suhonen: ''Koltat, karjalaiset ja setukaiset'', SNELLMAN-INSTITUUTTI 1995</ref>

 

[[Talvisota|Talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodan]] jälkeen Suomi menetti [[Petsamo]]n alueen ja Petsamon, [[Suonikylä]]n ja [[Paatsjoki|Paatsjoen]] koltat evakuoitiin Suomeen - Suonikylän koltat [[Sevettijärvi|Sevettijärvelle]], Paatsjoen koltat [[Ivalo]]n koillispuolelle ja Petsamon koltat [[Mustola]]an, [[Sarmijärvi|Sarmijärvelle]] [[Nellim]]iin ja Sevettijärvelle. Identiteettikriisi paheni perinteisen vuotuisen elämänkierron loputtua alueiden pienennyttyä entisen elämänmuodolle riittämättömiksi. Koltat asutettiin kiinteisiin taloihin ja elämää yritettiin sopeuttaa joskus jopa arveluttavin keinoin uusiin suomalaisiin olosuhteisiin. Kuten karjalaiset evakotkin, myös koltat kohtasivat venäläisvihaa ja syrjintää.