Ero sivun ”Limes norrlandicus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Swedish Pine Forest.jpg|Tämä kuusimetsä Örebrossa, Ruotsissa, on kutakuinkin Limes norrlandicuksella. Etelämpänä laajat havumetsät ovat harvinaisuus.|350px|thumb]]
'''Limes norrlandicus''' ("Norlannin raja") on [[Skandinavian niemimaa]]lla ilmenevä ilmasto-, maaperä- ja kasvillisuustyyppien raja. Se on ollut myös ollut
Limes norrlandicuksen raja noudattelee [[Ruotsi]]ssa [[boreaalinen vyöhyke|boreaalisen havumetsävyöhykkeen]] etelärajaa. Sen pohjoispuolella metsät ovat valtaosin havumetsiä, maaperä hapan ja talvi on luminen, pitkä ja kylmä. Eteläpuolella hallitsevat rehevät lehtimetsät ja sää on leudompi. Limes norrlandicus kulkee Etelä-Ruotsin halki siten, että [[Tukholma]] jää juuri ja juuri vyöhykkeen eteläpuolelle. [[Suomi|Suomen]] kohdalla Limes Norrlandicus koukkaa pohjoiseen päin, mutta Suomen alueesta sen eteläpuolelle kuuluu vain ohut kaistale etelärannikolla. Ruotsissa kasvillisuustyypin raja on selvästi erottuva.
Ruotsissa Limes Norrlandicus on ollut vuosituhannet kulttuurinen ja taloudellinen rajavyöhyke, sillä sen eri puolet ovat soveltuneet erilaisten [[elinkeino]]jen harjoittamiseen. Jo [[kivikausi|kivikaudella]] Limes norrlandicus oli Ruotsin alueen osalta [[liuske-kvartsiittikulttuuri]]n eteläraja ja toisaalta skandinaavinen [[kuoppakeramiikka]] ei ulottunut sitä pohjoisemmaksi. Myöhemmin, pronssikaudelta lähtien, Limes Norrlandicus vakiintui maanviljely- ja pyyntikulttuurin rajaksi. Rautakauella Limes norrlandicus on suomalais-ugrilaiseen pyyntiväestöön usein yhdistettyjen rautakautisten [[järvihauta|järvihautojen]] esiintymisalueen eteläraja. Toisaalta se on skandinaavien asutuksesta kertovien viikinkiajan [[riimukivi]]en esiintymisen pohjoisraja.
Kulttuuriraja on saattanut olla myös kieliraja.{{lähde}} Sen pohjoispuolella on viimeistään rautakaudella ilmeisesti puhuttu lähinnä nykyisten saamelaiskielten esimuotoja, ja eteläpuolella ilmeisesti skandinaavisia kieliä. Tätä aikaisemmista kielioloista on esitetty erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi Ante Aikion mukaan Pohjois-Fennoskandiassa olisi vielä ajanlaskun alun tienoilla puhuttu tuntematonta paleoeurooppalaista kieltä, joka ensimmäisen vuosituhannen jaa. alkupuolella joutui saamelaiskielten syrjäyttämäksi. <ref>Aikio, Ante 2004: An essay on substrate studies and the origin of Saami. — Irma Hyvärinen / Petri Kallio / Jarmo Korhonen (eds.), Etymologie, Entlehnungen und Entwicklungen: Festschrift für Jorma Koivulehto zum 70. Geburtstag, pp. 5–34. Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki 63. Helsinki.</ref> <ref>Aikio, Ante 2006: On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory. — Journal de la Société Finno-Ougrienne 91: 9–55. [http://www.sgr.fi/susa/91/aikio.pdf]</ref> Aikion mukaan siis saamen leviäminen Skandinaviassa etelään päin on alle 2 000 vuoden ikäinen tapahtuma, eikä Skandinavian Limes Norrlandicus ole sitä aikaisemmin voinut olla uralilaisen kielikunnan eteläraja.▼
▲Kulttuuriraja on saattanut olla myös kieliraja.
Vyöhykkeen eteläpuolella ovat asuneet maata viljelleet [[germaaniset kielet|germaanisten kielten]] puhujat, jotka ehkä vasta keskiajalta lähtien alkoivat laajemmassa määrin levittäytyä rajan pohjoispuolelle.
== Lähteet ==
| |||