Wikipedia

Ero sivun ”Michel Aoun” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
tarkempi luokka + typoja vaikka millä mitalla
p isot alkukirjaimet
Rivi 1:
{{Korjattava/kieli}}{{Korjattava/muoto}}
'''Michel Naim Aoun''' ({{k-ar|ميشال عون|Mīšāl ʿAūn}}, s. [[19. helmikuuta]] [[1935]], [[Haret Hreik]]) on [[libanon]]ilainen sotilas ja, poliitikko ja entinen asevoimien komentaja, pääministeri sekä virkaatekevä presidentti.
 
Aoun on pitkäaikainen [[Syyria]]n vaikutuksen vastustaja. Presidentti [[Amin Gemayel]] nimitti hänet seuraajakseen kautensa päättyessä [[1988]]. Syyrian joukot pakottivat Aounin 1990 hakemaan turvaa Ranskan lähetystöstä ja maanpakoon, joka päätti Libanonin sisällissodan. Hän palasi maahan 7. toukokuuta 2005, Syyrian joukkojen vetäydyttyä maasta.
Rivi 11:
Presidentti [[Amin Gemayel]] kausi päättyi syyskuussa 1988. Amin Gemayel epäonnistui yhtenäisen hallituksen perustamisessa joten hän nimitti ennen kautensa loppumista siirtymä-hallituksen jonka tehtävä oli koota uutta laillista hallitusta.
 
Kun kerran Michel Aoun oli libanoninLibanonin armeijan komentaja, hän sai johtaa sotilashallituksen. hallituksenHallituksen määräaikainen tehtävä oli koota uutta yhtenäistä hallitusta. muslimitMuslimit kieltäytyivät yhteistyöhön Michel Aounin kanssa kahdesta syystä: ulkopoliittisten vaikutusten takia (Syyria, Iran, Saudi-Arabia ja niin edelleen) sekä koskien erimielisyyksiä maan perustuslain tulkintaa ja täytäntöönpanoa. Pääministerin piti perinteisesti olla sunni, mutta Gemayel perusteli valintaansa sillä, että presidentin tulee olla kristitty ja varsinaisen presidentin puuttuessa tehtävä siirtyy pääministerille. Presidentti on pääministeriä ylempi ja sen tähden pääministeriksi oli nimitettävä kristitty. Tämän jälkeen Itä-Beirutia hallitsi kristitty hallitus ja Länsi-Beirutia edellisen, eroamasta kieltäytyneen [[Salim al-Hoss]]in Syyrian tukema hallitus. Pääministerinä Aoun vannoi useasti vapauttavansa maan ulkomaisista joukoista.
- johtuen ulkopolittisisita vaikutuksista (syyria, iran, saudi arabia jne).
- kieltäytyivät yhteistyöhön kun oli eri mielisyyksiä maan perustuslain tulkinnasta ja täytäntö panoon. Pääministerin piti perinteisesti olla sunni, mutta Gemayel perusteli valintaansa sillä, että presidentin tulee olla kristitty ja varsinaisen presidentin puuttuessa tehtävä siirtyy pääministerille. Presidentti on pääministeriä ylempi ja sen tähden pääministeriksi oli nimitettävä kristitty. Tämän jälkeen Itä-Beirutia hallitsi kristitty hallitus ja Länsi-Beirutia edellisen, eroamasta kieltäytyneen [[Salim al-Hoss]]in Syyrian tukema hallitus. Pääministerinä Aoun vannoi useasti vapauttavansa maan ulkomaisista joukoista.
 
Vuonna 1974 [[Bachir Gemayel]] epävirallisesti perusti Lebanese forces (LF). vuonnaVuoteen 1978 mennessä hän oli yhtenäistänyt useat eri liitot saman liiton (LF) sotilasliittouma alaisuuteen. LFSotilasliitto sotilas liitossaLF:ssä oli myös muslimeja, jollajoilla oli yhtenäiset aatteet ja näkemykset maan ja kodin puolustamisesta ja ulkopuolisten vastustamista (palestiinalaiset ja syyrialaiset).
 
LF valta vaihtoi käsiä ja päättyi Samir Geagea alaisuuteen vuonna 1986.
Aluksi Samir Geageain lopetti vastustavia irtaantuneita liittoja ja vahvisti LF asema kristitty alueella. Tämän jälkeen hän keskittyi "vapaa-alueen" (East Beirut, ulkomaisten miehittämätön alue) perus infrastruktuurin kehittämiseen ja vapaa-alueen puolustuksen vahvistamiseen. LF oli muodollisesti korvannut valtion virastot ja oli tukena valtiolle siinä missä valtiolla ei ollut resurssit tai kyvyt suoriutua.
 
LF tuki Amin Gemayelin perustama ja Michel Aounin johtama väliaikainen hallitus. Michel Aounin alaisuudessa oleva armeijan joukot oli suurimmalta osalta hajautettu muslimien alueelle. armeijanArmeijan eliitti joukot oli sijoitettu kristitty alueelle. Michel Aoun oli kyvytön siirtämään ja keskittämään Libanonin Armejan joukot jotka sijaitsivat muslimien alueella joka oli syyrialaisten vaikutusvallan ja miehityksen alaisuudessa.
 
Michel Aoun epä-onnistui voittamaan muslimien edustajien puoleensa ja tästä syntyi kaksois hallitus, kristittyjen hallitus joka oli entisen presidentin perustama ja muslimien hallitus joka oli syyrianSyyrian tukemana.
 
Kun Aoun häntä lähemmäksi, hän päätti julistaa sotaa LF vastaan haaliakseen sen varat ja sotilaalliset resurssit. LF yritti diplomaattisin keinoin välttää yhteen otto LF ja libanoninLibanonin armeijan kesken jotta kristittyjen vapaa-alue ei hajoaisi ja päättyisi Syyrian ja sen liittolaisten käsin. Tämän puitteissa, LF luovutti ison erän aseita ja joukkoja sekä hallinta satama alueista Michel Aounille.
 
Tässä vaiheessa Michel Aoun koki, että hän on riittävän vahvoilla maan perustuslain ja ulkomaalaisten tuella ja ryhtyi vastustamaan Syyria ja sen liittolaiset ja julisti vapautus sota ulkopuolisia vastaan.
 
Michel Aoun oli aliarvioinut syyrialaisten otteen vahvuutta muslimien alueella. 14. maaliskuuta 1989 Syyrian joukot hyökkäsivät Baabdan presidentinpalatsiin, sen jälkeen kun Aoun oli julistanut "vapaussodan" syyrialaisia ja heidän tukijoitaan vastaan. Operaatio oli lähes tulokseton verenvuodatus.
Rivi 36 ⟶ 34:
Lokakuussa 1989 Libanonin parlamentti kokoontui Saudi-Arabiassa Ta'ifissa, jossa solmittiin sodan päättävä sopimus uudesta vallanjaosta. Aoun ei osallistunut vaan nimitti sopijoita pettureiksi ja ilmoitti hajottaneensa parlamentin ennen sopimuksen solmimista, koska sopimus ei määrännyt tarkkaa aikarajaa Syyrian vetäytymiselle. Ta'ifin sopimuksen jälkeen parlamentti valitsi [[René Moawad]]in uudeksi presidentiksi. Syyria painosti Moawadia erottamaan Aoun armeijan komentajan asemasta, mutta hänen presidenttikautensa kesti kuitenkin vain 17 päivää ennen hänen salamurhaansa. Hänen seuraajakseen nimettiin [[Elias Hrawi]], joka nimitti [[Émile Lahoud]]in asevoimien komentajaksi ja määräsi Aounin poistumaan presidentinpalatsista. Aoun kieltäytyi eroamasta. Aounin tappio koitti kun hänen tukijansa Saddam Hussein hyökkäsi Kuwaitiin elokuussa 1990 ja Syyrian johtaja [[Hafez al-Assad ]] liittyi Yhdysvaltain tukijaksi. Syyria sai tämän jälkeen rauhassa aloittaa hyökkäyksen Baabdan presidentinpalatsiin.
 
Aoun pakeni turvaan Ranskan lähetystöön jättäen perään perheensä ja joukkojansa syyrialaisten armoille. Hän myöhemmin ilmoitti radiolla joukkojensa antautuvan. Kymmenen kuukautta myöhemmin Aoun lähti maanpakoon Pariisiin. hänHän otti mukaansa kansalaisilta saamansa noin 20 miljoona. rahatRahat oli tarkoitettu maan jälleenrakentamiseen hänen hallituksen aikana. Hän johti Pariisista käsin Vapaata isänmaallista liikettä (Al-Tayyar Al-Watani Al-Hur).
 
Hän palasi maahan 7. toukokuuta 2005, muutama päivä sen jälkeen kun Syyrian joukot vetäytyivät maasta. Toukokuun lopun 2005 vaaleissa Aoun hämmästytti monia liittoumalla myös Syyrian-mielisten poliitikkojen kanssa maaliskuun 14. päivän liittoumaan (Setrivallankumouksen päivämäärä). Vapaa isänmaallinen liike kuitenkin jätti liittouman ja ennen vaaleja ja liittyi helmikuussa 2006 maaliskuun 8. päivän liittoumaan, mm. [[Hizbollah]]in, [[Amal]]in, Syyrian sosialistisen puolueen ja Baath-puolueen kanssa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Michel_Aoun”