Versio 17. syyskuuta 2009 kello 16.40 muokkaa Styroks (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 20 331 muokkausta Uusi sivu, vielä kesken.		Versio 17. syyskuuta 2009 kello 16.43 muokkaa kumoa Styroks (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 20 331 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 1: {{Käännös}} '''Kidetankoprosessi''' (tunnetaan myös nimillä ~~jodidiprosessi~~'''[[jodidi]]prosessi''' ja '''van Arkelin–de Boerin prosessi''') on Anton Eduard van Arkelin ja Jan Hendrik de Boerin vuonna [[1925]] kehittämä, ensimmäinen teollisesti mahdollinen ja taloudellinen tapa valmistaa pieniä määriä erittäin puhdasta ~~titaania~~[[titaani]]a ja ~~zirkoniumia~~[[zirkonium]]ia. Prosessi perustuu pääasiallisesti ~~metallijodidien~~[[metalli]][[jodidi]]en muodostumiseen ja niiden hajoamistuotteina syntyviin puhtaisiin metalleihin. Tämä tapa on myöhemmin korvautunut Krollin prosessilla. == Prosessi käytännössä == Epäpuhtaat titaani, zirconium, hafnium, vanadium, thorium tai protactinium lämmitetään tyhjiössä jodin kanssa 50–250 °C. Lämmitettäessä muodostuvat titaani- tai zirkoniumtetrajodidi (TiI4 ja ZrI4) höyrystyvät ja jättävät metalleissa esiintyvät epäpuhtaudet kiinteiksi, näin erottuen muodostuneista jodideista.▼ ▲Epäpuhtaat [[titaani]], ~~zirconium~~[[zirkonium]], [[hafnium]], [[vanadium]], [[thorium]] tai ~~protactinium~~[[protaktinium]] lämmitetään ~~tyhjiössä~~[[tyhjiö]]ssä ~~jodin~~[[jodi]]n kanssa 50–250 °C lämpötilaan. Lämmitettäessä muodostuvat titaani- tai zirkoniumtetrajodidi (TiI4 ja ZrI4) höyrystyvät ja jättävät metalleissa esiintyvät epäpuhtaudet kiinteiksi, näin erottuen muodostuneista jodideista. Titaanitetrajodidi (TiI4) sulaa ilmakehän paineessa 150°C celsiusasteen lämpötilassa, ja kiehuu 377°C celsiusasteessa; zirkoniumtetrajodidi (ZrI4) puolestaan sulaa 499°C celsiusasteen lämpötilassa ja kiehuu 600°C lämpötilassa. Kiehumispisteiden vaatima lämpötila laskee ainetta ympäröivän paineen laskiessa.▼ ▲Titaanitetrajodidi (TiI4) sulaa ~~ilmakehän~~[[ilmakehä]]n paineessa 150°C celsiusasteen lämpötilassa, ja kiehuu 377°C celsiusasteessa; zirkoniumtetrajodidi (ZrI4) puolestaan sulaa 499°C celsiusasteen lämpötilassa ja kiehuu 600°C lämpötilassa. Kiehumispisteiden vaatima lämpötila laskee ainetta ympäröivän paineen laskiessa. Kaasuuntuneet jodidit hajoavat 1400°C lämpötilaan sähköllä kuumennetun volframilangan ansiosta. Puhdas metalli kertyy volframilankaan, ja määrien kasvaessa lanka tulee paremmin sähköä johtavaksi ja vaatii sitä suurempaa sähkövirtaa lämpötilan ylläpitämiseksi, mitä suurempia määriä metallia lankaan kertyy.▼ === Pelkistyminen === ▲Kaasuuntuneet jodidit hajoavat ja [[pelkistyminen\|pelkistyvät]] 1400°C lämpötilaan ~~sähköllä~~[[sähkö]]llä kuumennetun ~~volframilangan~~[[volframi]]langan ansiosta. Puhdas metalli kertyy volframilankaan, ja määrien kasvaessa lanka tulee paremmin sähköä johtavaksi ja vaatii sitä suurempaa ~~sähkövirtaa~~[[sähkövirta]]a lämpötilan ylläpitämiseksi, mitä suurempia määriä metallia lankaan kertyy.

Ero sivun ”Kidetankoprosessi” versioiden välillä