Avaa päävalikko

Muutokset

Ei muutosta koossa ,  10 vuotta sitten
Usein [[koulu]]issa harjoitellaan nokkahuilun soiton alkeita. Joissakin kouluissa edetään koko nokkahuilu perhe aina sopraanosta bassoon. Suomen kouluissa yleisemän saksalaisotteisen ns. "koulunokkahuilun" tyyppisiä huiluja ovat muun muassa varsinaiset [[nokkahuilu]]t, [[okariina]] ja [[irlanti]]lainen [[tinapilli]]. Myös musiikissa joskus käytettävät [[pilli]]t kuuluvat enimmäkseen tähän ryhmään, esimerkiksi [[pajupilli]]. Nokkahuilu oli tärkeä soitin taidemusiikissa vielä 1700-luvulla. Esimerkiksi monet [[Johann Sebastian Bach|Bach]]in sävellykset, joita soitetaan nykyään usein poikkihuilulla, oli alun perin sävelletty nokkahuilulle. 1800-luvun alkaessa nokkahuilu oli enää lähinnä harrastelijoiden soitin eikä sitä ollut mukana missään orkestereissa. Nokkahuiluja on myös erilaisia. Korkeaäänisimmästä matalimpaan lueteltuna ne ovat: ''[[sopranino]]-, [[sopraano]]-, [[altto]]-, [[tenori]]- ja [[basso]]nokkahuilu''.
 
Nokkahuilut otettiin uudelleen käyttöön 1900-luvulla, osana tavoitetta historiallisesti oikeaoppiseen vanhan musiikin esittämiseen, mutta myös sen hyvän soveltuvuuden musiikin opettamiseen takia. Nykypäivänä nokkahuilua pidetään usein lapsen soititmenasoittimena, mutta maailmalla on useita ammattilaismuusikoita, jotka hyödyntävät soitinta sen koko skaalalla. Nokkahuilun ääni on huomattavan kirkas ja pehmeä, joka johtuu osaksi yläsävelsarjojen puutteesta.
 
==Huilu eri musiikintyyleissä==
16

muokkausta