Ero sivun ”Grumman F4F Wildcat” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kh, tarkennuksia engl. Wikipedian mukaan. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 28:
Wildcatin päävastustaja Tyynenmeren sodassa, [[Mitsubishi A6M Reisen]] (Zero), oli suorituskykyisempi kuin Wildcat, joka puolestaan kesti suurempia vaurioita ja oli raskaammin aseistettu. Taktisesti oikein käytettynä Wildcat pärjäsi Zerolle suhteellisen tasaväkisesti. Erityisesti laivaston lentäjä John S. Thach:n kehittämä "[[Thach Weave]]" osoittautui erittäin tehokkaaksi menetelmäksi.
Alkuperäinen Grumman F4F-1 oli kaksitaso, joka hävisi kilpailijoilleen ja suunniteltiin uudelleen yksitasoksi. Se ei ollut vieläkään kilpailukykyinen [[Brewster F2A "Buffalo"|Brewster F2A Buffalon]] kanssa, joka voitti laivaston tarjouskilpailun. [[Pratt & Whitney]] Twin Wasp -moottorilla varustettu F4F-3 viimein kelpasi laivastolle. Myös [[Ranska]] tilasi Wildcat-koneita; nämä Wright Cyclone -moottoreilla varustetut koneet päätyivät Ranskan antautumisen jälkeen [[Fleet Air Arm|Kuninkaalisen laivaston ilmavoimille]]. [[Britannia]]ssa kone tunnettiin aluksi nimellä ''Martlet I''. F4F-3A sai nimen ''Marlet III(B)'', FM-1 nimen ''Marlet V'' ja FM-2 nimen ''Martlet VI''. Nimi Wildcat oli kuitenkin laajasti käytössä. Ensimmäisen ilmavoiton F4F:llä saavutti RAF:n Wildcat, joka
Eniten käytetty malli F4F-4 tuli käyttöön [[1942]]. Se oli aseistettu kuudella [[konekivääri]]llä ja varustettu taittuvilla siivillä, jotka mahdollistivat enemmän koneita tukialuksille. Kaikissa Wildcatin malleissa oli käsin veivillä laskettava laskuteline, joka teki laskeutumisonnettomuudet vaarallisen yleisiksi.
| |||