Ero sivun ”Sipahi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
p wfix |
||
Rivi 3:
'''Sipahit''' (myös Spahi, Spakh) ({{k-fa|''sepâhi''}}, sotilas) olivat kahden itäisen suurvallan, muinaisen [[Persia]]n ja [[Osmanien valtakunta]] hyvin koulutettua [[ratsuväki|ratsuväkeä]].
Ottomaanien armeijassa sipahit perustettiin [[1300-luku|1300-luvulla]]. He muodostivat [[armeija]]n varsinaisen rungon, ollen useimmiten noin puolet koko armeijan miesvahvuudesta. Samalla he muodostivat myös yhteiskunnan poliittisen ja sosiaalisen eliitin aivan kuten [[ritari]]t [[Eurooppa|Euroopassa]]. [[Sulttaani]] antoi sipahille elinikäksi palan maata, nimeltään ''timar'', jonka tuotoilla hänen tuli kustantaa itselleen aseistus, hevonen ja muut varusteet. Timarin tuoton mukaan vaihteli myös yksittäisen sipahin varustus. Yleensä se kuitenkin koostui [[peitsi|peitsestä]], [[sapeli]]sta, [[rengashaarniska]]sta, [[kypärä]]stä ja tärkeimmästä aseesta, [[jousi (ase)|jousesta]]. Välillä käytettiin myös [[keihäs|keihäitä]] ja [[nuija|nuijia]]. Sipahit torjuivat pitkään [[tuliaseet|tuliaseiden]] käyttöönottamisen, mutta myöhemmin heitä aseistettiin myös niillä. Perinteisesti sipahit pukeutuivat turkkilaisen perinteen mukaan pitkiin värikkäisiin [[viitta|viittoihin]] ja [[turbaani|turbaaneihin]].
Ottomaanien armeijan painopiste siirtyi [[tykistö]]ön ja [[jalkaväki|jalkaväkeen]], erityisesti [[Janitsaarit|janitsaareihin]], [[1500-luku|1500-luvulla]] ja sipahien merkitys ja määrä taistelukentällä väheni. [[1700-luku|1700-luvun]] lopulla sipaheita oli enää jäljellä muutama tuhat ja lopullisesti joukko-osastot lakkautettiin 1828.
| |||