Ero sivun ”Jaakko Pakkasvirta” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p l
Drefer (keskustelu | muokkaukset)
Jouluksi kotiin -linkki.
Rivi 9:
Pakkasvirta toimi osakkaana Jarvan ympärille muotoutuneessa Elokuvaosakeyhtiö Filminorissa, ja hän myös osallistui Jarvan elokuvien ''Onnenpeli'' (1965) ja ''Työmiehen päiväkirja'' (1967) käsikirjoitustyöryhmiin sekä näytteli myös edellisen elokuvan miespääosan. Lisäksi Pakkasvirta osallistui lukuisten Filminorin tekemien informatiivisten lyhytdokumenttielokuvien tekemiseen käsikirjoittajana, leikkaajana sekä selostustekstien lukijana.
 
Itsenäisenä elokuvaohjaana Pakkasvirta teki debyyttinsä vuonna 1968 elokuvallaan ''Vihreä leski''. Filmonorin tuottama elokuva perustui Pakkasvirran omaan käsikirjoitukseen ja se ankkuroitui vahvasti suomalaisen elokuvan silloiseen muotisuuntaukseen, osallistuvaan elokuvaan. ''Vihreä lesken'' kuvauksen kohteena oli suomalaisen suurkaupungin asumalähiö ja sen lohduton elinympäristö. Elokuvan päähenkilö, nuori perheenäiti tuntee elävänsä tyhjiössä, joka vähitellen käy yhä ahdistavammaksi. Hänen miehensä toimii kauppamatkustajana ja perheen kolme pintä lasta ovat jatkuvasti hänen niskoillaan. Perheenäidin sielunelämä häiriytyy lohduttomista kokemuksista elokuvan edetessä yhä enemmän ja enemmän. Elokuva herätti valmistuttuaan vilkasta keskustelua sekä puolesta että vastaan, ja se sai 70  000 markan suuruisen valtionpalkinnon.
 
Pakkasvirran työ- ja osakkuussuhteet Elokuvaosakeyhtiö Filminoriin katkesivat vuonna 1970. Tästä eteenpäin Pakkasvirta tuotti elokuviaan itse Filmityö Oy -yhtiönsä nimissä. Myös seuraavat elokuvat ''Kesäkapina'' (1970), ''Niilon oppivuodet'' (1971) ja ''Jouluksi kotiin'' (1975) olivat olemukseltaan tyylipuhdasta osallistuvaa elokuvaa. Sen sijaan elokuvat ''Runoilija ja muusa'' (1978) ja ''Pedon merkki'' (1981) olivat lähinnä historiallisia spektaakkeleita. [[Arto Paasilinna]]n romaaniin pohjautunut elokuva ''Ulvova mylläri'' (1982) voitaneen puolestaan luokitella kansankomediaksi. Pakkasvirran viimeinen elokuva ''Linna'' (1986) oli aikalaiskritiikkien vaillinaiseksi luonnehtima versiointi [[Franz Kafka]]n samannimisestä romaanista.
Rivi 25:
* ''[[Kesäkapina]]'' (käsikirjoitus ja ohjaus, 1970)
* ''[[Niilon oppivuodet]]'' (käsikirjoitus ja ohjaus, 1971)
* ''[[Jouluksi kotiin (Jaakko Pakkasvirran elokuva)|Jouluksi kotiin]]'' (käsikirjoitus ja ohjaus, 1975)
* ''[[Runoilija ja muusa]]'' (käsikirjoitus ja ohjaus, 1978)
* ''[[Pedon merkki]]'' (käsikirjoitus ja ohjaus, 1981)
Rivi 47:
* ''TUL 60 vuotta'' (käsikirjoitus ja ohjaus, 1979)
 
'''TV-töitäTelevisiotöitä'''
 
* ''Nitroliiga'' (käsikirjoitus ja ohjaus, 1993)