Ero sivun ”Allofoni” versioiden välillä

32 merkkiä poistettu ,  11 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
 
=== Vapaa vaihtelu ===
Silloin, kun foneemin allofonit eroavat toisistaan huomattavasti ilman ehdollistavaa äänneympäristöä (esimerkiksi erilaiset allofonit eri murteissa), puhutaan vapaasta vaihtelusta. Suomen /d/ saattaa vaihdella vapaasti soinnillisesta dentaalisesta klusiilista [d̪] soinnittomaan alveolaariseen klusiiliin [t] (joka tällöin eroaa /t/:stä siten, että tämä edustuu dentaalisena) ja jopa soinnilliseen dentaaliseen frikatiiviin tai approksimanttiin [ð] (joissain länsirannikon konservatiivisissa paikallismurteissa) kaikissa äänneympäristöissä ja ilman ymmärtämisvaikeuksia. <ref>On syytä huomata, että esimerkiksi sanan ''meidän'' ääntämisessä muodossa [meiæn] ei ole kyse /d/:n vapaasta vaihtelusta, vaan kyseessä on tässä yhteydessä koko foneemin katoaminen.</ref> kyseisessä yhteydessä.
 
Vielä selkeämpi esimerkki vapaasta vaihtelusta on suomen /s/, joka voi totetutua soinnittomana tai (puoli)soinnillisena, teräväsointisena tai pehmeämpänä sen mukaan, onko kielen kärki aivan etuhampaiden takana tai vähän etäämpänä suussa. Tällaiset /s/-foneemin toteutumat ovat vapaassa vaihtelussa keskenään identtisessä äänneympäristössä.
Silloin, kun foneemin allofonit eroavat toisistaan huomattavasti ilman ehdollistavaa äänneympäristöä (esimerkiksi erilaiset allofonit eri murteissa), puhutaan vapaasta vaihtelusta. Suomen /d/ saattaa vaihdella vapaasti soinnillisesta dentaalisesta klusiilista [d̪] soinnittomaan alveolaariseen klusiiliin [t] (joka tällöin eroaa /t/:stä siten, että tämä edustuu dentaalisena) ja jopa soinnilliseen dentaaliseen frikatiiviin tai approksimanttiin [ð] (joissain länsirannikon konservatiivisissa paikallismurteissa) kaikissa äänneympäristöissä ja ilman ymmärtämisvaikeuksia. On syytä huomata, että esimerkiksi sanan ''meidän'' ääntämisessä muodossa [meiæn] ei ole kyse /d/:n vapaasta vaihtelusta, vaan kyseessä on koko foneemin katoaminen kyseisessä yhteydessä.
 
 
 
---
Kielet eroavat siinä, minkälaisia äänteitä ne käyttävät minkäkin foneemien allofoneina. Esimerkiksi [[englannin kieli|englannissa]] [pʰ] ja [p] -äänteet ovat molemmat foneemin /p/ allofoneja (/pepr/: [pʰeɪpr̩] 'paperi'), mutta muun muassa [[hindin kieli|hindissä]] ja [[mandariinikiina]]ssa ([[Pinyin]]: &lt;b&gt; [p], &lt;p&gt; [pʰ]) kyseiset äänteet edustavat eri foneemeja.
 
== Viitteet ==
636

muokkausta