Ero sivun ”Allofoni” versioiden välillä

246 merkkiä lisätty ,  11 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
 
=== Täydennysjakauma ===
Keskenään täydennysjakaumassa olevat foneettisesti samankaltaiset äänteet ovat allofoneja. Esimerkiksi [[suomen kieli|suomessa]]kielen foneemi /r/ edustuutoteutuu yleensä alveolaarisena soinnillisena tremulanttina {{IPA|[r]}}, kuten sanassa ''{{IPA|[koira'']}}.<ref>Sivuutamme tässä sen tosiasian, että Jokajoka kerta, kun kyseinen sana[koira] lausutaan, [r]-äänne toteutuu aikapaikkaisessa äännöksessä aina hieman eri lailla:. joskusJoskus tremulantin artikulointiin liittyviä lyhyitä suuväylän sulkeumia voi olla kaksi, joskus kolme; äänihuulet voivat eri kerroilla väristä eri tavoin aiheuttaen eri tasoista soinnillisuutta. JoskusNämä myösfoneettiset hienosäädöt ovat [r]-äänteen saatetaanäännöksiin artikuloidaliittyvää kokonaanhuojuntaa.</ref> Toisaalta [s]-äänteen jäljessä /r/ pyrkii toteutumaan muunlaisena äänteenä kuin tremulanttina:. Esimerkiksi sanoissa kutensellaisissa kuin ''Yleisradio'' ja ''Israel'' [/r]/ esiintyysaattaa toteutua frikatiivina [s{{IPA|[ɹ̝]:n}} jälkeen,edeltävän minkä vaikutuksesta se saattaasibilantin [[Assimilaatio (fonetiikka)|assimiloituaassimilatiivisesta]] frikatiiviksi [{{IPA|ɹ̝}}]vaikutuksesta.
 
=== Vapaa vaihtelu ===
Esimerkiksi [[suomen kieli|suomessa]] foneemi /r/ edustuu yleensä alveolaarisena soinnillisena tremulanttina {{IPA|[r]}}, kuten sanassa ''koira''. Joka kerta, kun kyseinen sana lausutaan, [r]-äänne toteutuu aikapaikkaisessa äännöksessä aina hieman eri lailla: joskus tremulantin artikulointiin liittyviä lyhyitä suuväylän sulkeumia voi olla kaksi, joskus kolme; äänihuulet voivat eri kerroilla väristä eri tavoin aiheuttaen eri tasoista soinnillisuutta. Joskus myös [r] saatetaan artikuloida kokonaan muunlaisena äänteenä kuin tremulanttina: sanoissa kuten ''Yleisradio'' ja ''Israel'' [r] esiintyy [s]:n jälkeen, minkä vaikutuksesta se saattaa [[Assimilaatio (fonetiikka)|assimiloitua]] frikatiiviksi [{{IPA|ɹ̝}}].
 
Silloin, kun foneemin allofonit eroavat toisistaan huomattavasti ilman ehdollistavaa äänneympäristöä (esimerkiksi erilaiset allofonit eri murteissa), puhutaan '''vapaasta vaihtelusta'''. Suomen /d/ saattaa vaihdella vapaasti soinnillisesta dentaalisesta klusiilista [d̪] soinnittomaan alveolaariseen klusiiliin [t] (joka tällöin eroaa /t/:stä siten, että tämä edustuu dentaalisena) ja jopa soinnilliseen dentaaliseen frikatiiviin tai approksimanttiin [ð] (joissain länsirannikon konservatiivisissa paikallismurteissa) kaikissa äänneympäristöissä ja ilman ymmärtämisvaikeuksia. On syytä huomata, että esimerkiksi sanan ''meidän'' ääntämisessä muodossa [meiæn] ei ole kyse /d/:n vapaasta vaihtelusta, vaan kyseessä on koko foneemin katoaminen kyseisessä yhteydessä.
 
 
 
---
Kielet eroavat siinä, minkälaisia äänteitä ne käyttävät minkäkin foneemien allofoneina. Esimerkiksi [[englannin kieli|englannissa]] [pʰ] ja [p] -äänteet ovat molemmat foneemin /p/ allofoneja (/pepr/: [pʰeɪpr̩] 'paperi'), mutta muun muassa [[hindin kieli|hindissä]] ja [[mandariinikiina]]ssa ([[Pinyin]]: &lt;b&gt; [p], &lt;p&gt; [pʰ]) kyseiset äänteet edustavat eri foneemeja.
 
636

muokkausta