Ero sivun ”Herkuleen urotyöt” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p muotoilua korjattu
p typo + kh
Rivi 26:
| seuraava = [[Vuoksi ja luode]]
}}
'''''Herkuleen urotyöt''''' ({{k-en|The Labours of Hercules}}) on [[Agatha Christie]]n kirjoittama novellikokoelma. Se julkaistiin ensimmäisen kerran [[Yhdysvallat|YhdyvalloissaYhdysvalloissa]] vuonna 1947 [[Dodd, Mead and Company]]n kustantamana <ref>John Cooper and B.A. Pyke. ''Detective Fiction - the collector's guide'': Second Edition (s. 82 ja 88) Scholar Press. 1994. ISBN 0-85967-991-8</ref><ref name="US">[http://home.insightbb.com/~jsmarcum/agatha45.htm American Tribute to Agatha Christie]</ref> ja myöhemmin saman vuoden syyskuussa sen julkaisi [[Britannia]]ssa [[Collins Crime Club]] <ref name="CC">Chris Peers, Ralph Spurrier and Jamie Sturgeon. ''Collins Crime Club – A checklist of First Editions''. Dragonby Press (Second Edition) March 1999 (s. 15)</ref>.
 
Novellikokoelman julkaisi suomeksi [[WSOY]] vuonna 1971. Suomennoksen oli tehnyt Tampereen kieli-instituutin työryhmä, johon kuuluivat Alpo Heinonen, Leena Lähteenmäki, Pasi Patokallio, Hilkka Järvinen, Marja-Leena Lajunen, Jaakko Peltola, Ulla Soini, Eila Rantamäki, Ritva Mäkinen, Tuomo Kunnas, Anna-Maija Lehmus, Heikki Björninen, Tuulikki Ovaska.
 
Kirjan päähenkilö on [[Belgia|belgialainen]] salapoliisi [[Hercule Poirot]] ja hän kertoo 12. tapauksestaan, joilla hän aikoo päättää yksityisetsivän uransa. Kirjassa esiintyvät myös Poirotin sihteeri [[Hercule Poirot|Neiti Lemon]], hänen miespalvelijansa [[Hercule Poirot|George]] sekä [[Hercule Poirot|komisario Japp]]. Kokoelman tarinat julkaistiin alunperin vuosina 1939 - 1947.
 
Kirjan alussa Poirot julistaa, että hän valitsee tapaukset hyvin huolellisesti siten, että ne vastaisivat mahdollisimman paljon antiikin [[Herakleen urotyöt|Herakleen urotöitä]]. Joissain tapauksissa (kuten ''Nemean leijonassa'') tuo yhteys on kuitenkin varsin kaukaa haettu ja joissain tapauksissa Poirotilla ei oikeastaan ole valinnanvaraa tapausten suhteen. Viimeisen tarinan tapahtumat (Kerberoksen vangitseminen) vastaavat alkuperäisen Herakleen urotyön vaiheita melkeinpä itseironisella tarkkuudella.