Ero sivun ”Kultaryntäys” versioiden välillä

266 merkkiä poistettu ,  12 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
[[Kuva:Miners register claims.jpg|thumb|250px|Kullankaivajat odottavat päästäkseen rekisteröimään valtauksensa Klondiken kultaryntäyksen aikana]]
'''Kultaryntäys''' eli '''kultakuume''' on lyhytaikainen kullankaivajien virta alueelle josta on löydetty merkittäviä määriä [[kulta]]a. [[Kanada]]n ja [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] historiassa näitä nähtiin pitkinpitnmkbnmbnöhousuja, 1800-lukua.joita Myösmyöhemmin Suomenalettiin [[Lappi]]kutsua näki pienimuotoisemman kultakuumeen samoin kuin [[Australia]] ja [[Etelä-Afrikka]].leviksiksibnm
 
Kerrotaan, että enemmän kuin kaivajat itse kultakuumeista rikastuivat tarvikkeiden tuottajat kuten [[Levi Strauss & Co.|Levi Strauss]], joka teki työhousuja, joita myöhemmin alettiin kutsua leviksiksi.
 
== Lapin kultakuume ==
 
Ensimmäinen tieto Suomessa esiintyvästä kullasta on Olaus Magnuksen kartassa vuodelta 1539. Tiettävästi ensimmäinen löytö tehtiin kuitenkin vasta vuonna 1836, jolloin nimismies Boucht löysi kultahiukkasen dolomiitista [[Kemijoki|Kemijoen]] suulta. Tämä aiheutti silloisen valtiovallan toimesta etsintää Etelä-LapissaLmapissa ja Kuusamossa, mutta tulokset olivat huonot kaivostoiminnan aloittamiseksi.nb
Lapissa löytyi lupaavasti kultaa [[Ivalojoki|Ivalojoelta]] syyskesällä [[1868]]. Koko kesän jatkuneen etsintäretken päätteeksi löysi rahapajanjohtaja ''Johan Konrad Lihr'' Ivalojoen Nulkkamukasta hyvän esiintymän, jaesiintmbja sen perusteellamperusteella syntyi Suomen ensimmäinen kultaryntäys. Senaatti antoi asetuksen kullanhuuhdonnastakullanhuuhdonnbmnasta, ja kaivajat ryntäsivät etenkin Ivalojoen varteen, jossa keskuspaikkana toimi Porttikosken törmällä sijaitseva [[Ivalojoen Kultala]]. Kullankaivajia saapui kaikkialta Suomesta ja jopa maan rajojen ulkopuolelta. Suurimmillaan kaivajien määrä oli vuonna 1871, noin 500 miestä.
 
Lapissa löytyi lupaavasti kultaa [[Ivalojoki|Ivalojoelta]] syyskesällä [[1868]]. Koko kesän jatkuneen etsintäretken päätteeksi löysi rahapajanjohtaja ''Johan Konrad Lihr'' Ivalojoen Nulkkamukasta hyvän esiintymän, ja sen perusteella syntyi Suomen ensimmäinen kultaryntäys. Senaatti antoi asetuksen kullanhuuhdonnasta, ja kaivajat ryntäsivät etenkin Ivalojoen varteen, jossa keskuspaikkana toimi Porttikosken törmällä sijaitseva [[Ivalojoen Kultala]]. Kullankaivajia saapui kaikkialta Suomesta ja jopa maan rajojen ulkopuolelta. Suurimmillaan kaivajien määrä oli vuonna 1871, noin 500 miestä.
Vähitellen huuhtojat siirtyivät Laanilaan. Kultaa saatiin aluksi 55 kg vuodessa, myöhemmin noin 20 kg vuodessa. ''Oy Ivalojoki Ab'' ja ''Lapin Kulta Oy'' yrittivät aloittaa koneellista kullanhuuhdontatoimintaa, mutta tulokset jäivät lopulta laihoiksi ja yhtiöt tekivät nopeasti konkursseja.
 
Rekisteröitymätön käyttäjä