Ero sivun ”Torsten Björkman” versioiden välillä

'''Torsten Torolf Björkman''' ([[21. maaliskuuta]] [[Helsinki]] [[1897]] – [[28. tammikuuta]] [[1951]]) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat opettaja Johannes Botolf Björkman ja Aina Elisabeth Silfverblad. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Alma Elisabeth Tolvasen kanssa.<ref name="SJE1939">Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938</ref><ref name="SJE1975">Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975</ref>

Hän oli käynyt 5 luokkaa Helsingin ruotsalaista lyseota ja 3 lukukautta Uudenkaarlepyyn seminaaria sekä suoritti yksityisesti 8 luokan Helsingin ruotsalaisessa lyseossa vuonna 1924. Upseerikokelaskurssin hän suoritti Viipurissa vuosina 1918 - 1919, Kadettikoulussa hän oli kuunteluoppilaana vuosina 1922 - 1923, Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin hän suoritti vuonna 1928, Suojeluskuntain komentajakurssin hän suoritti vuosina 1934 - 1935.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan [[jääkäripataljoona 27]]:n täydennysjoukkoon 2. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 2. komppaniaan 12. kesäkuuta 1917.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan [[3. jääkärirykmentti|3. jääkärirykmentin]] [[7. jääkäripataljoona]]n 2. komppaniaan, josta hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 3. komppaniaan. 2. huhtikuuta 1918. Hän otti osaa sisällissodassa taisteluihin [[Tampereen taistelu|Tampereella]], Aittolahdella, Lyykylässä ja Talissa.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

Sisällissodan jälkeen palveli hän edelleen koulutusupseerina ja nuorempana upseerina 3. jääkärirykmentissä, josta hänet siirrettiin 15. maaliskuuta 1922 nuoremmaksi upseeriksi Suomenlinnan paikalliskomppaniaan, jonka päällikkyyden hän otti vastaa 14. maaliskuuta 1924. [[Uudenmaan rykmentti|Uudenmaan rykmentin]] 8. komppanian päälliköksi hänet komennettiin 16. toukokuuta 1924, josta hänet siirrettiin 2. helmikuuta [[Suomen Polkupyöräpataljoona 3|Polkupyöräpataljoona 3:n]] 3. komppanian päälliköksi, mutta komennettiin takaisin Uudenmaan rykmenttiin ja sen 6. komppaniaan päälliköksi 15. kesäkuuta 1918. Rykmentissä hän toimi päällikkönä myös 5. ja 1. komppaniassa kunnes 1. heinäkuuta 1934 hänet nimitettiin [[Helsingin suojeluskuntapiiri]]n 1. sotilasohjaajaksi. [[Seinäjoelle sotilaspiiri]]n apulaispäälliköksi hänet komennettiin 1. maaliskuuta 1932 ja tässä tehtävässä hän oli 1. joukukuuta 1933 asti. Hän toimi [[Taistelukoulu]]n kanta-aliupseerikurssin johtajana 3. helmikuuta – 31. elokuuta 1930. Luottamustehtävissä hän oli Uudenmaan rykmentin kunnianeuvoston varajäsenenä vuonna 1930.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>

[[Talvisota]]an hän osallistui [[Jalkaväkirykmentti 11 (talvisota)|Jalkaväkirykmentti 11:n]] (Ässärykmentin) I pataljoonan komentajana (I/JR11), jonka mukana osallistui Hatjalahden taisteluun, jossa haavoittui ja siirrettiin [[Helsingin suojeluskuntapiiri]]in. Helsingin suojeluskuntapiirissä hän toimi [[välirauha]]n aikana toimistopäällikkönä, kunnes [[Jatkosota|Jatkosodan]] sytyttyä hänet komennettiin Hangon rintamalle ja hänet määrättiin [[Jalkaväkirykmentti 55 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 55:n]] II pataljoonan (II/JR55) komentajaksi. Vuodesta 1942 hän toimi [[Helsingin suojeluskuntapiiri]]n toimistopäällikkönä aina suojeluskuntajärjestön lakkauttamiseen saakka, jolloin hänet siirrettiin lakkautuspalkalle.<ref name="SJE1975"/>

Sotien jälkeen hän työskenteli Helsingin kaupungin verovirastossa vuosina 1945 – 1946 ja Oy Kolster Ab:n kamreerina vuodet 1946- 1951. Hänet on haudattu Helsingin vanhalle hautausmaalle.<ref name="SJE1975"/>