Ero sivun ”Grimmin sadut” versioiden välillä

Sadut eivät ole veljesten kirjoittamia, vaan he ovat muokanneet niitä kansantarinoiden pohjalta. Alkuperäiset tarinat oli tarkoitettu aikuisille, ja ne olivat sisällöltään karkeita ja raakoja. Grimmin sadut ovat kuitenkin nykyään hyväksyttyä lasten kirjallisuutta laajasti eri kulttuureissa<ref name="bengtsson13">Bengtsson 1992:, s. 13.</ref>.

Grimmin satuja on tulkittu niin [[psykoanalyysi|psykoanalyyttisestä]], [[psykologia|psykologisesta]] kuin [[yhteiskuntatieteet|yhteiskunnallisestakin]] näkökulmasta.<ref>Bengtsson 1992:name="bengtsson13" 13.</ref>

Grimmit keräsivät satuja pääosin sivistyneistön keskuudesta, jolloin niistä olivat jo hieman karsiutuneet karkeimmat kansansatujen piirteet. Alkuperäiset sadut käsittelivät muun muassa [[insesti]]ä, [[seksi]]ä ja [[väkivalta]]a, ja ne oli suunnattu aikuisille lasten sijaan.<ref>Bengtsson 1992:name="bengtsson13" 13.</ref> Oletetaan, että Grimmin veljekset eivät muokanneet satuja [[moralismi]]n tai säädyllisyyden vuoksi vaan saadakseen saduille laajemman yleisön. Ensimmäisen painoksen jälkeen satuja muutettiinkin palautteen perusteella. Lopullinen seitsemäs painos ilmestyi 1857.<ref>Bengtsson 1992:, s. 15.</ref>

Wilhelm Grimm karsi ja muokkasi saduista erityisesti seksuaalisuuteen viittaavia kohtauksia. Muokkauksesta huolimatta saduissa esiintyy kuitenkin runsaasti väkivaltaa lapsia kohtaan, kuten nälkään näännyttämistä, julmia rangaistuksia tai suoranaista hyväksikäyttöä. Esimerkiksi tuntemattomammaksi jääneessä ''[[Kädetön tyttö (satu)|Kädetön tyttö]]'' -sadussa mylläri myy vahingossa tyttärensä paholaiselle ja joutuu leikkaamaan tytön kädet estääkseen paholaista saamasta tyttöä haltuunsa. Tämä on ilmeisesti muokattu versiosta, jossa mylläri-isä haluaakin naida tyttärensä. Tyttö kuitenkin kieltäytyy, ja paholaismainen isä rankaisee tyttöä leikkaamalla tämän kädet ja rinnat irti. Grimmien versio erottelee isän ja paholaisen toisistaan, mutta sadussa on edelleen havaittavissa insesti-teemaa kuten myllärin ja tyttären keskustelussa: {{sitaatti|Mylläri: Lapseni, jollen hakkaa molempia käsiäsi poikki, niin paha vie minut mukanaan, ja tuskissani lupasin jo totella häntä. Autathan minua hädässäni ja anna anteeksi se paha, minkä sinulle teen.

{{sitaatti|Mylläri: Lapseni, jollen hakkaa molempia käsiäsi poikki, niin paha vie minut mukanaan, ja tuskissani lupasin jo totella häntä. Autathan minua hädässäni ja anna anteeksi se paha, minkä sinulle teen. <br /> Tyttö: Rakas isä, tee minulle mitä haluat, olen sinun lapsesi (.|suomennos Helmi Krohn).<ref>Bengtsson 1992:, s. 14.</ref>}}

Seksuaalisuus on esillä myös ''[[Tähkäpää]]ssä'', jossa noita vangitsee tytön ovettomaan torniin ja kiipeää tämän luo tytön hiuksia pitkin samoin kuin paikalle sattunut prinssikin. Sadun lopussa prinssi saa lopulta tytön vaimokseen, mutta tälle on jostain ilmaantunut kaksoslapset. Grimmin viimeisessä versiossa lapsia ei aluksi ole eikä heidän ilmaantumista selvitetä. Ensimmäisessä painoksessa kuitenkin Tähkäpää tiedustelee viattomasti noidalta, miksi hänen vaatteensa ovat yhtäkkiä käyneet niin tiukoiksi, ja noita karkottaa tästä syystä paheellisen tytön tornista kauas metsään. Lapsien isä on siis ilmeisesti kuitenkin prinssi.<ref>Bengtsson 1992:, s. 14–15.</ref>

Grimmin veljekset huomasivat myös, että lasten oli helpompi hyväksyä ajatus [[paha äitipuoli|pahasta äitipuolesta]] kuin julmasta äidistä, ja siksi satujen alkuperäiset äitihahmot onkin muutettu äitipuoliksi. Aikuiset saattoivat vielä hyväksyä sen, että Lumikilla oli karmea äiti tai että Hannun ja Kertun äiti tietoisesti vei heidät noidan uhreiksi. Vielä ensimmäisessä painoksessa nämä hahmot olivat äitejä, mutta uudempien painosten myötä heistä tuli äitipuolia.<ref>Bengtsson 1992:, s. 16.</ref>

Suomalaisen satujen tutkijan [[Hilkka Ylönen|Hilkka Ylösen]] mukaan satujen ensisijainen tehtävä on ilahduttaa lukijaa. Ne voivat olla keino kohdata ahdistavia asioita, mutta ennen kaikkea ne rohkaisevat, lohduttavat ja antavat aihetta iloon. Hänen mukaansa satujen vertauskuvallisuus tekee niiden sanomasta erilaista lukijansa mukaan. Syrjäytyneelle lapselle Tuhkimo voi tuoda toivoa ystävistä, kun taas toiselle lapselle se puhuu erilaisesta kauneuskäsitteestä. Satu on loputtoman monitahoinen kuvitteellinen maailma hyvin eri-ikäisille ja -oloisille lukijoille lapsista aikuisiin.<ref>Ylönen 2002:, s. 209–212.</ref>

[[Sigmund Freud|Freudin]] kehittämän psykoanalyysin myötä myös satuja alettiin tulkita sen avulla. Satuja paljon tutkinut [[Bruno Bettelheim]] (kirjassaan ''[[Satujen lumous, merkitys ja arvo]]'') kuuluu näihin Freudin jalanjälkien seuraajiin. Hänen mukaansa satujen merkitys on juuri niiden seksuaalisissa vivahteissa ja ne ovatkin lapselle oivallinen väylä käsitellä [[peniskateus|peniskateutta]], [[oidipuskompleksi|oidipaalisuutta]] tai tiedostamatonta kaipausta insestiin. Siinä missä Grimmin veljekset pyrkivät poistamaan seksuaalisuutta saduista, Bettelheim on koettanut kaivaa symbolisia seksuaalisuuden merkityksiä esiin pienistäkin yksityiskohdista. Esimerkiksi kun Prinsessa Ruususen sormesta valuu [[värttinä]]n piston vuoksi verta, sillä on yhteys [[kuukautiskierto|menstruaatioon]]. ''Punahilkka'' taas kertoisi Bettelheimin mukaan symbolisesti siitä, kuinka murrosikä saattaa tytöt oidipaalisten ristiriitojen vaaraan. Satu toimisi siis seksuaalisen kehityksen ja sen ongelmien ratkaisuavaimena. Bettelheimiä on kritisoitu näistä tulkinnoista ja todettu, että pienet lapset tuskin ymmärtävät kertomusten seksuaalista pohjavirettä, vaikka aikuiset sen tunnistaisivat.<ref>Ylönen 2002:, s. 204–205.</ref>

Psykologista näkökulmaa edustavat tulkinnat (mm. [[Sheldon Cashdan]]) korostavat satujen merkitystä lapsen [[itsetunto|itsetunnon]] kehittymiselle. Saduissa käydään läpi erilaisia heikkouksia ja sitä, kuinka näiden heikkouksien valtaan joutuneiden käy. Esimerkiksi ''Lumikissa'' sekä Lumikin että pahan äitipuolen heikkoutena on turhamaisuus, ja Tuhkimon sisarpuolten heikkous taas on pahansuopuus ja kateus. Sadut ovat varoittavia tarinoita, mutta ne auttavat myös käymään läpi pelkoja, kuten hylkäämisen pelkoa. Lasten hylkääminen esiintyy eri muodoissa useissa Grimmin saduissa, kuten ''Hannussa ja Kertussa'' ja ''Lumikissa''.<ref>Ylönen 2002:, s. 207–208.</ref>

Grimmin veljesten keräämät sadut kertovat myös aikansa yhteiskunnasta, vaikka jälkikäteen ne ovatkin saaneet huonon maineen väkivaltansa ja pornografian johdosta. Veljesten muokkaukset tukivat kuitenkin myös yhteiskunnallisia tavoitteita. ''Punahilkan'' aiemmissa muodoissa tyttö syö isoäitinsä lihaa vahingossa, riisuutuu sitten houkuttelevasti suden edessä ja pakenee lopulta paikalta nokkeluutensa ansiosta. Grimmit muokkasivat sadusta kuitenkin opettavaisen version, jossa Punahilkka ei kuuntele vanhempiensa hyviä neuvoja vaan puhuu vieraalle sudelle ja asettaa siten itsensä vaaraan, josta lopulta selviää puunhakkaajan avulla. 1800-luvun yhteiskunnassa nuoret naiset pyrittiin kasvattamaan alistuviksi eikä omapäisiksi tai nokkeliksi. Aikansa kriitikoita sadut eivät silti aina miellyttäneet. [[Luokkayhteiskunta]]a vastaan soti muun muassa se, että Grimmin saduissa alemman luokan edustaja, kuten talonpoika tai piikatyttö, saattoi saada puolisokseen prinssin tai prinsessan.<ref>Saukkola 1997:, s. 30.</ref>

Nykyäänkin useiden lastenkirjojen ja satujen taustalla on ajatus [[poliittinen korrektius|poliittisesta korrektiudesta]]. Uutta kirjallisuutta tuotetaan ja vanhoja tarinoita muokataan, jotta ne vastaisivat aikamme yhteiskunnallisia tarpeita. Nyt kirjat ja sadut ajavat esimerkiksi naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.<ref>Saukkola 1997:, s. 31.</ref>

* {{Lehtiviite | Tekijä = Bengtson, Niklas | Otsikko = Grimmin sadut ja seksi | Julkaisu = Tyyris Tyllerö | Ajankohta = 1992 | Vuosikerta = | Numero = 1 | Sivut = 13−15 |Julkaisupaikka = Espoo | Julkaisija = Cultura | Selite = | Tunniste = ISSN 0356-8938| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = | Lopetusmerkki = }}

* {{Lehtiviite | Tekijä = Saukkola, Mirva | Otsikko = Sadistinen Punahilkka, uhanalainen susi ja prinsessa, joka ei halunnut tulla pelastetuksi | Julkaisu = Tyyris Tyllerö | Ajankohta = 1997 | Vuosikerta = | Numero = 2 | Sivut = 30−32 |Julkaisupaikka = Espoo | Julkaisija = Cultura | Selite = | Tunniste = ISSN 0356-8938| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = | Lopetusmerkki = }}

* {{Lehtiviite | Tekijä = Ylönen, Hilkka | Otsikko = Satujen noidat ja sankarit – tunteitten taistelua, teoriaa satujen tulkinnasta ja merkityksestä | Julkaisu = Kasvatus | Ajankohta = 2002 | Vuosikerta = | Numero = 2 | Sivut = 203−213 |Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Kasvatustieteiden tutkimuslaitos | Selite = | Tunniste = ISSN 0022-927X| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = | Lopetusmerkki = }}

{{viitteet|sarakkeet}}