Ero sivun ”Steinway & Sons” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Xqbot (keskustelu | muokkaukset)
Markkuh (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Tiedosto:D274.jpg|thumb|Steinway & Sonsin flyygeli.]]
'''Steinway and Sons''' on kuuluisa [[piano]]jen ja [[flyygeli]]en valmistukseen erikoistunut soitinrakennusliike. Sen perusti alun perin ''Seeseniin'' [[Saksa]]an Heinrich E.Engelhard Steinweg (1797-1871). Ensimmäiset pianot valmistuivat vuonna [[18391836]]. Hän muuttiemigroitui perheineen [[New York]]iin vuonna [[18511850]] ja yrityksenmuutti nimensä Henry Steinwayksi. Yrityksen varsinaisena perustamisvuonna pidetään vuotta [[1853]]. JoViikossa valmistui yksi [[taffelipiano]], mutta jo seuraavalla vuosikymmenellä Steinway & Sons oli noussut Yhdysvaltain johtavajohtavksia pianonvalmistajapianonvalmistajaksi. PerustajanYhtiö poika William Steinwayperusti perusti vuonna [[1880]] haaraliikkeen [[Hampuri]]in. Sekä New Yorkin että Hampurin toimipisteettehtaat toimivat tänäkin päivänä [[2007]]. Sadastuhannes soitin valmistui jo vuonna [[1903]].
 
Yhtiö ja sen tuotteet saavuttivat 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä huomattavan maineen sekä kotimaassaan että kansainvälisesti ja se menestyi myös taloudellisesti erittäin hyvin. Yhtiö otti pianoissan käyttöön lukuisia muiden tekemiä teknisiä uudistuksia ja sai runsaasti patentteja myös oman tuotekehitystyönsä kautta (mm. agraffi 1859 ja 1878, koneiston metalliset rakenteet 1869, duplex-kielitys 1872, sostenuto-pedaali 1874, 1875 ja 1917). Steinway rakensi vuonna 1866 toimitilojensa yhteyten konserttisalin, jonka nimeksi annettiin Steinway Hall. Sali oli 2500 katsomopaikallaan New Yorkin suurin ja tärkein konserttisali, kunnes Carnegie Hall sen syrjäytti. Yhtiö toimi sekä sponsorina että impressaarina ajan suurimpien pianistien esiintyessä sekä Steinway Hallissa että laajoilla kiertueilla. Steinwayn nimi ja tuotteet olivat konsertti-ilmoittelussa vahvasti esillä. Käsite "Steinway Artist" (pianisti, joka konserteissaan soittaa vain Steinway & Sonsin D-mallin flyygeliä) on tältä ajalta peräisin.
 
1930-luvun lamakausi, toinen maailmansota ja pianon merkityksen väheneminen radion ja sittemmin television yleistyessä ajoivat koko yhdysvaltain pianoteollisuuden vaikeuksiin, joista Steinway ei enää perheyhtiönä selvinnut. Vuonna 1972 Steinwayn suku joutui myymääm taloudellisiin ja tuotannollisiin vaikeuksiin ajautuneen yhtiön osakkeet The Columbia Broadcasting System Corporation (CBS) -mediayhtiölle. Lukuisten sulautumisten ja yritysostojen jälkeen Steinway & Sons -tuotemerkin ja tehtaat omistaa pörssiyhtiö Steinway Musical Instruments, Inc., joka listautui New Yorkin pörssiin (NYSE) 1996. Pörssilistauksessa yhtiön lyhenne on LVB, jonka kerrotaan tulevan nimen [[Ludvig van Beethoven]] alkukirjaimista. Yhtiön perustajan pojanpojanpoika Henry Z. Steinway (1915-2008) oli viimeinen sukuun kuulunut yhtiön palveluksessa (toimitusjohtajana vuoteen 1980, sen jälkeen pr-tehtävissä kuolemaansa saakka).
 
Steinway myy myös kahta muuta pianomerkkiä, jotka valmistetaan [[OEM-tuotanto]]na Kauko-Idässä. Näiden pianojen hintataso on New Yorkissa ja Hampurissa valmistettuja Steinway & Sons -soittimia selvästi alhaisempi. Boston-pianot ja -flyygelit valmistaa Kawai Japanissa ja Essex-merkkisiä soittimia ovat valmistaneet ainakin Young Chan Koreassa ja Pearl River Kiinassa.
 
Steinway & Sons on maailman konserttilavojen ylivoimaisesti yleisin flyygelimerkki. SoitinvalmistajaTuotannon volyymi on, muiden kalliiden, korkeinta laatua edustavien ja paljon käsityönä vaativien soittimien tavoin kuitenkin alhainen: New Yorkin tehdas valmistaa noin 2500-3000 ja Hampurin tehdas noin 1500-2000 soitinta vuodessa, valtaosin flyygeleitä. Valmistaja kiistää, että New Yorkin ja Hampurin tuotteilla olisi laatueroa. Silti merkittävistä muusikoista muun muassa [[Vladimir Horowitz]] suosi New Yorkin mallia, eräät muut, esimerkiksi [[Artur Rubinstein]], taasen eurooppalaista versiota, jonka sointia monet arvelevat pehmeämmäksi. Euroopassa myydään liki yksinomaan Hampurin tehtaan tuotteita.
 
 
== Lähteet ==
 
{{Kirjaviite | Tekijä = Fine, Larry [Lawrence]| Nimeke = The Piano Book. Buying & Owning a New or Used Piano| Suomentaja = | Vuosi = 2002 | Luku = | Sivu = |
Selite = 4th rev. & updated ed.| Julkaisupaikka = Boston| Julkaisija = Brookside Press| Tunniste = ISBN 1-929145-02-0| www = | www-teksti = |
Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = {{en}}}}
 
{{Kirjaviite | Tekijä = Fine, Larry [Lawrence] | Nimeke = 2008 - 2009 Annual Supplement to The Piano Book| Suomentaja = | Vuosi = 2008 | Luku = | Sivu = |
Selite = | Julkaisupaikka = Boston| Julkaisija = Brookside Press| Tunniste = ISBN 1-929145-23-3| www = | www-teksti = |
Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = {{en}}}}
 
{{Kirjaviite | Tekijä = Ratcliffe, Ronald V.| Nimeke = Steinway| Suomentaja = | Vuosi = 2002| Luku = | Sivu = |
Selite = | Julkaisupaikka = San Francisco| Julkaisija = Cronicle Books LLC| Tunniste = ISBN 0-8118-3389-5| www = | www-teksti = |
Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = {{en}}}}
 
 
Yrityksen johdossa on edelleen yksi Steinway-perheen jäsen, vaikka yritys myytiinkin [[1972]] televisioyhtiö CNS:lle. Steinway & Sons on myöntänyt [[Yamaha]]lle ja [[Kawai]]lle lisenssit sen Boston- ja Essex-tuotemerkeillä myytävien tuotteiden valmistamiseen.{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} Steinway & Sons on myös tehnyt koulupenkkejä.
 
Steinway & Sons on maailman konserttilavojen ylivoimaisesti yleisin flyygelimerkki. Soitinvalmistaja kiistää, että New Yorkin ja Hampurin tuotteilla olisi laatueroa. Silti merkittävistä muusikoista muun muassa [[Vladimir Horowitz]] suosi New Yorkin mallia, eräät muut taasen eurooppalaista versiota, jonka sointia monet arvelevat pehmeämmäksi.
 
{{commonscat|Steinway & Sons}}