Ero sivun ”Lehtivihreä” versioiden välillä

Lehtivihreäksi voidaan myös kutsua kasvisolujen [[viherhiukkanen|viherhiukkasia]] eli kloroplasteja, jotka ovat niitä [[soluorganelli|soluorganelleja]], jotka vastaavat itse yhteyttämisestä. Kehittyneemmillä kasveilla lehtivihreä on viherhiukkasissa, [[bakteerit|bakteereilla]] kalvojen rakenneosina. Näitä viherhiukkasia on runsaasti lähestulkoon kaikissa kasvin maanpäällisissä osissa, ja ne ovat lähinnä vastuussa kasvien vihreästä väristä. Klorofyllimolekyylit, esimerkiksi p680, absorboivat hyvin [[valo]]n [[sininen|sinisiä]] ja [[punainen|punaisia]] [[aallonpituus|aallonpituuksia]], mutta huonosti [[vihreä|vihreitä]], joita ne sen sijaan heijastavat ja siksi ne näkyvätkin vihreinä.

Lehtivihreän rakenteen selvitti saksalainen [[Nobelin kemianpalkinto|Nobel-kemisti]] [[Richard Willstätter]].

Lehtivihreää eli klorofylliä ja klorofylliiniä[[klorofylliini]]ä käytetään myös [[elintarvike|elintarvikkeiden]] [[elintarvikelisäaine|lisäaineena]] [[E-koodi]]lla E 140. Myös näiden johdannaisia, klorofyllikuparikomplekseja ja klorofylliinikuparikomplekseja, käytetään elintarvikkeiden lisäaineena E-koodilla E 141.