Ero sivun ”Allofoni” versioiden välillä

312 merkkiä lisätty ,  11 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
p (Botti lisäsi: el:Αλλόφωνο)
'''Allofoni''' on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan jotakin tiettyä (tai oikeastaan tietyn tyyppistä) [[äänne]]ttä, joka edustaa kielen [[foneemi]]a. Äänne on fysikaalinenkonkreettisesta tapahtuma,äännöksestä jokaabstrahoitu esiintyy ääniaaltoina ja on ainutlaatuinenkuvausyksikkö, kunjossa taasei foneemioteta onhuomioon [[kieli|kielen]]sellaisia abstraktinyksilöpuhujan rakenteenpiirteitä osa, jota käytetään sanojen ([[lekseemi]]en) muodostamiseen ja erottamiseenkuin toisistaansukupuoli. TietynÄännös kielenpuolestaan puhujaton käsittävätfysikaalinen kaikkitapahtuma, samanjoka foneeminesiintyy allofonitääniaaltoina samanaja ”äänteenä”on huolimatta foneettisista eroistaainutlaatuinen. Allofoni siis tarkoittaa äännettä sen johonkin foneemiin kuulumisen kannalta.
 
Foneemi on [[kieli|kielen]] rakenteen osa, jota käytetään sanojen ([[lekseemi]]en) muodostamiseen ja erottamiseen toisistaan. Tietyn kielen puhujat käsittävät kaikki saman foneemin allofonit samaksi ”äänteeksi” huolimatta foneettisista eroista. Tästä syystä on väitetty, että ihmisen kuulo on "foneeminen". Allofoni siis tarkoittaa äännettä sen johonkin foneemiin kuulumisen kannalta.
Saman foneemin eri allofonit saattavat erota huomattavastikin toisistaan muun muassa sen seurauksena, millaisessa äänneympäristössä se on (ts. minkä tyyppisiä äänteitä ympärillä on). Kaikissa kielissä on foneemeja, joiden allofonit vaihtelevat vain vähän, mutta jokaisessa pätkässä puhetta foneemit edustuvat hieman toisistaan eroavina allofoneina.
 
Saman foneemin eri allofonit eli kombinatoriset variantit saattavat erota huomattavastikin toisistaan muun muassa senäänneympäristön seurauksenamukaan, millaisessa äänneympäristössä se on (ts. sen mukaan, minkä tyyppisiä äänteitä ympärillä on). Kaikissa kielissä on foneemeja, joiden allofonit vaihtelevat vain vähän. <!--, mutta jokaisessa pätkässä puhetta foneemit edustuvat hieman toisistaan eroavina allofoneina. [Mitä tämä oikein tarkoittaa?]-->
Esimerkiksi [[suomen kieli|suomessa]] foneemi /r/ edustuu yleensä alveolaarisena soinnillisena tremulanttina {{IPA|[r]}}, kuten sanassa ''koira''. Joka kerta, kun kyseinen foneemi lausutaan, sen edustama äänne on kuitenkin hieman erilainen: joskus tremulantin artikulointiin liittyviä lyhyitä suuväylän sulkeumia voi olla kaksi, joskus kolme; äänihuulet voivat eri kerroilla väristä eri tavoin aiheuttaen eri tasoista soinnillisuutta. Joskus myös /r/ saatetaan artikuloida kokonaan muunlaisena äänteenä kuin tremulanttina: sanoissa kuten ''Yleisradio'' ja ''Israel'' /r/ esiintyy /s/:n jälkeen, minkä vaikutuksesta se saattaa [[Assimilaatio (fonetiikka)|assimiloitua]] frikatiiviksi [{{IPA|ɹ̝}}].
 
Esimerkiksi [[suomen kieli|suomessa]] foneemi /r/ edustuu yleensä alveolaarisena soinnillisena tremulanttina {{IPA|[r]}}, kuten sanassa ''koira''. Joka kerta, kun kyseinen foneemisana lausutaan, sen[r]-äänne edustamatoteutuu äänneaikapaikkaisessa onäännöksessä kuitenkinaina hieman erilaineneri lailla: joskus tremulantin artikulointiin liittyviä lyhyitä suuväylän sulkeumia voi olla kaksi, joskus kolme; äänihuulet voivat eri kerroilla väristä eri tavoin aiheuttaen eri tasoista soinnillisuutta. Joskus myös /[r/] saatetaan artikuloida kokonaan muunlaisena äänteenä kuin tremulanttina: sanoissa kuten ''Yleisradio'' ja ''Israel'' /[r/] esiintyy /[s/]:n jälkeen, minkä vaikutuksesta se saattaa [[Assimilaatio (fonetiikka)|assimiloitua]] frikatiiviksi [{{IPA|ɹ̝}}].
 
Silloin, kun foneemin allofonit eroavat toisistaan huomattavasti ilman ehdollistavaa äänneympäristöä (esimerkiksi erilaiset allofonit eri murteissa), puhutaan '''vapaasta vaihtelusta'''. Suomen /d/ saattaa vaihdella vapaasti soinnillisesta dentaalisesta klusiilista [d̪] soinnittomaan alveolaariseen klusiiliin [t] (joka tällöin eroaa /t/:stä siten, että tämä edustuu dentaalisena) ja jopa soinnilliseen dentaaliseen frikatiiviin tai approksimanttiin [ð] (joissain länsirannikon konservatiivisissa paikallismurteissa) kaikissa äänneympäristöissä ja ilman ymmärtämisvaikeuksia. On syytä huomata, että esimerkiksi sanan ''meidän'' ääntämisessä muodossa [meiæn] ei ole kyse /d/:n vapaasta vaihtelusta, vaan kyseessä on koko foneemin katoaminen kyseisessä yhteydessä.
 
Kielet eroavat siinä, minkälaisia äänteitä ne käyttävät minkäkin foneemien allofoneina. Esimerkiksi [[englannin kieli|englannissa]] [pʰ] ja [p] -äänteet ovat molemmat foneemin /p/ allofoneja (/pepr/: [pʰeɪpr̩] 'paperi'), mutta muun muassa [[hindin kieli|hindissä]] ja [[mandariinikiina]]ssa ([[Pinyin]]: &lt;b&gt; [p], &lt;p&gt; [pʰ]) nekyseiset äänteet edustavat eri foneemeja.
 
[[Luokka:Fonetiikka]]
636

muokkausta