Ero sivun ”Hiukkaskiihdytin” versioiden välillä

2 merkkiä poistettu ,  10 vuotta sitten
p
Käyttäjän 85.23.25.22 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän MelancholieBot tekemään versioon.
p (Käyttäjän 85.23.25.22 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän MelancholieBot tekemään versioon.)
'''Hiukkaskiihdytin''' on laite, joka [[sähkökenttä|sähkökentän]] ja/tai [[magneettikenttä|magneettikentän]] avulla kiihdyttää sähköisesti [[sähkövaraus|varautuneita]] hiukkasia.
 
HiukkaskiihdyttimiksiHiukkaskiihdyttimiä on muun muassa [[televisio]]n [[kuvaputki|kuvaputkissa]] ja lääketieteen [[röntgenkuva]]n ottamiseen tarvittavissa [[röntgenputki]]ssa, mutta suurimmat hiukkaskiihdyttimet ovat jopa kymmenien kilomertienkilometrien mittaisia [[hiukkasfysiikka|hiukkasfysiikan]] tutkimukseen käytettäviä laitteita.
 
Yksinkertaisin hiukkaskiihdytin on [[tyhjiö]]putki, jonka toisessa päässä on varattujen hiukkasten lähde, esimerkiksi [[katodi]], jos hiukkaset ovat [[elektroni|elektroneja]]. Toisessa päässä putkea on tällöin vastakkaismerkkinen [[anodi]]. Putken päiden väliin luodaan siis suuri [[jännite]], joka saa varatut elektronit pyrkimään anodin luo. Tutkimuskäytössä suuret kiihdyttimet voidaan rakentaa ympyrän muotoon, jolloin hiukkaset kiertävät ympyrörataaympyrärataa.
 
Yleisölle tunnetuin tutkimuskäytössä oleva hiukkaskiihdytin lienee yhteiseurooppalainen kiihdytinlaboratorio [[CERN]], joka sijaitsee [[Sveitsi]]n ja [[Ranska]]n rajalla.
==Synkrotroni==
{{Pääartikkeli|[[Synkrotroni]]}}
Syklotronin ongelmana oleva kiihdyttävän kentän vaiheistaminen on ratkaistu '''synkrosyklotronissa''', jota kutsutaan lyhyesti [[synkrotroni]]ksi. Tässä laitteessa kiihdyttävät ja hiukkassädettä ohjaavat kentät on tarkasti vaiheistettu antamaan kiihdytintä kiertäville hiukkasille mahdollisimman suuri energia. Yleensä kiihdytintä kiertää kaksi hiukkassädettä, joista toinen sisältää hiuksiahiukkasia, toinen vastaavia antihiukkasia. Näiden hiukkasten törmätessä ilmaisinyksikössä saadaan käytettyä koko liike-energia uusiin reaktioihin.
 
Synkrotronin ongelmana on [[synkrotronisäteily]], jota syntyy hiukkasten joutuessa kiihtyvään liikkeeseen. Koska hiukkasten liike ympyräradalla on kiihtyvää, ne säteilevät osan energiastaan ympäristöön. Tämä aiheuttaa vaatimuksia säteilysuojaukselle ja pakottaa tekemään hiukkaskiihdyttimet suurikokoisiksi, jotta hiukkasten kulmakiihtyvyys olisi mahdollisimman alhainen.
 
SynkrotretronisäteilyäSynkrotronisäteilyä käytetään myös säteilylähteenä erityisesti materiaalien ja biokemian tutkimuksessa, sillä se on paljon [[intensiteetti|intensiivisempää]] kuin tavallisista [[röntgenputki]]sta saatanasaatava [[röntgensäteily]]. Lisäksi synkrotronisäteilyn aallonpituuskaista on hyvin laaja. Useita hiukkasfysiikan tutkimuksissa käytettyjä hiukkaskiihdyttimiä on muunnettu synkrotronisäteilylähteiksi niiden muututtua hiukkasfysiikan kannalta vanhanaikaisiksi. Nykyään synkrotroneja rakennetaan myös pelkästään synkrotronisäteilylähteiksi, kuten yhteiseurooppalainen [[ESRF]].
 
[[Luokka:Hiukkaskiihdyttimet]]