Ero sivun ”V1-ohjus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: zh:V-1飛彈 muokkasi: hr:Fieseler Fi 103
Rivi 22:
== Käyttö sodassa ==
 
V1-V1-ohjusta valmistettiin noin 30 000 kappaletta. V1-aseilla pommitettiin [[Lontoo]]ta [[13. kesäkuuta|13.6.]][[1944]] alkaen. Noin 10 000 ohjusta laukaistiin, perille pääsi 7 000, ja 3 876 osui Lontooseen. V1-pommituksissa kuoli Lontoossa 5 500 henkeä, 16 000 vammautui ja 75 000 asuntoa tuhoutui.Myös [[Belgia]]n [[Antwerpen]]iin suoritettiin iskuja V1-aseilla saksalaisten sieltä vetäydyttyä. Kaikkiaan saksalaiset laukaisivat 8 892 ohjusta maasta ja 1 600 pommittajista.
V1-aseilla pommitettiin [[Lontoo]]ta [[13. kesäkuuta|13.6.]][[1944]] alkaen ja niillä saatiinkin aikaan melko suurta tuhoa, koska ohjuksia kerittiin valmistaa tuhansia.
Ohjukset tappoivat Lontoossa 5 500, vammauttivat 16 000 ja tuhosivat 75 000 kotia.
 
V1-aseen valmistus oli halpaa, ase oli suunniteltu kokoonpantavaksi helposti saatavista materiaaleista. Materiaalina käytettiin paljon muun muassa alumiinia. Kokoonpanomielessä V1 oli pommitusaseena huomattavasti käytännöllisempi kuin [[V2-ohjus]] joka rakentui mutkikkaista metalliosista.
Myös [[Belgia]]n [[Antwerpen]]iin suoritettiin iskuja V1-aseilla saksalaisten sieltä vetäydyttyä.
[[Kuva:Spitfire Tipping V-1 Flying Bomb.jpg|thumb|300px|Spitfire koukkaahäiritsee siivenkärjellään V-1:n siipeälentorataa.]]
 
V1-ohjuksia torjuttiin muun muassa [[Tempest]]-, [[De Havilland D.H.98 Mosquito|Mosquito]]-, [[Spitfire]]- ja [[P-51|Mustang]] -tyyppisillä nopeilla hävittäjillä. Ohjus oli vaikea ampua alas; se oli hyvin pieni ja nopea maali, ja kesti hyvin konekiväärinluoteja. Tykkien käyttäminen saattoi johtaa taistelukärjen räjähtämiseen, mikä saattoi olla vaarallista ohjusta tulittavalle lentokoneelle. Hävittäjälentäjät huomasivat, että ohjelmoitua rataansa lentävän pommin saattoi pudottaa myös ampumatta laukaustakaan; lentämällä pommin rinnalle ja asettamalla oman koneen siivenkärki pommin siiven alle niin, että ilmavirtaus pommin siiven yli häiriintyi. V1:n autopilotti yritti tällöin korjata häiriytynättä lentotilaa, jolloinjonka pommiseurauksena ohjus menijoutui vaakakierteeseen. Tällöin V1:n suunnin sekosi ja pommi putosi vaarattomallekaukana alueellemaalistaan.
 
Vuonna [[1944]] [[Yhdysvallat|Yhdysvalloista]] saatiin muunLontoon muassa tutkaohjattaviasuojaksitutkaohjattavia ilmatorjuntatykkejä, sekä herätesytytteisiä ilmatorjuntatykkien kranaatteja, joissa oli [[herätesytytys]] ja tämä yhdistelmä osoittautui tehokkaaksi V1-ohjusten torjunnassa.
V1-ohjusta valmistettiin noin 30 000 kappaletta, ja noin 10 000
laukaistiin kohti [[Englanti]]a, perille pääsi 7 000, ja
3 876 osui Lontooseen.
Toisessa maailmansodassa saksalaiset laukaisivat kaikkiaan 8 892 ohjusta maasta ja 1 600 pommittajista.
 
 
Lontoolaisiin iskostettu ohjusten pelko oli vielä suurempi kuin aseen aiheuttaman tuhot.
V1-aseen valmistus oli halpaa, materiaalina käytettiin paljon muun muassa alumiinia. Ase oli suunniteltukin helposti saatavista materiaaleista koottavaksi.
Tämän takia V1 oli pommitusaseena huomattavasti käytännöllisempi kuin [[V2-ohjus]] joka rakentui mutkikkaista metalliosista.
[[Kuva:Spitfire Tipping V-1 Flying Bomb.jpg|thumb|300px|Spitfire koukkaa siivenkärjellään V-1:n siipeä.]]
V1-ohjuksia torjuttiin muun muassa [[Tempest]]-, [[De Havilland D.H.98 Mosquito|Mosquito]]-, [[Spitfire]]- ja [[P-51|Mustang]] -tyyppisillä nopeilla hävittäjillä.
Ohjus oli vaikea ampua alas, sillä se oli hyvin pieni ja nopea maali sekä kesti hyvin konekiväärinluoteja, ja tykkien käyttäminen saattoi johtaa taistelukärjen räjähtämiseen mikä saattoi olla vaarallista ohjusta saalistavalle lentokoneelle.
 
Hävittäjälentäjät huomasivat, että ohjelmoitua rataansa lentävän pommin saattoi pudottaa myös ampumatta laukaustakaan; lentämällä pommin rinnalle ja asettamalla oman koneen siivenkärki pommin siiven alle niin, että ilmavirtaus pommin siiven yli häiriintyi. V1:n autopilotti yritti korjata häiriytynättä lentotilaa, jolloin pommi meni vaakakierteeseen. Tällöin V1:n suunnin sekosi ja pommi putosi vaarattomalle alueelle.
 
Vuonna [[1944]] [[Yhdysvallat|Yhdysvalloista]] saatiin muun muassa tutkaohjattavia ilmatorjuntatykkejä, sekä ilmatorjuntatykkien kranaatteja, joissa oli [[herätesytytys]] ja tämä yhdistelmä osoittautui tehokkaaksi V1-ohjusten torjunnassa.
 
==Aiheesta muualla==