Ero sivun ”Oppimisympäristö” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 18:
Suomessa oppimisympäristöistä alettiin puhua 1990-luvun alussa. Asialla olivat lähinnä kasvatussosiologit, jotka tutkivat ihmisen oppimista koulun ulkopuolella. Oppimispsykologian puolelta Lave ja Wenger yrittivät vallankumousta kirjallaan: Lave, J. & Wenger, E. (1991). Situated learning. Legitimate peripheral participation. New York: Cambridge university press. Kirjassa on mm kuvattu juovan ei alkoholistin oppimisprosessia. Prosessin tulos on, että henkilöstä tulee ei juova alkoholisti (henkilö menee AA-kerhoon, lopettaa juomisen ja myöntää olevansa alkoholisti. Suomessa komiteamietintö ”Oppimisen ilo - kansallinen elinikäisen oppimisen strategia” kuvaili avoimia ja uusia oppimisympäristöjä. Komiteamietintö korosti mm. sitä, ihmisten oppimista elämän kaikissa vaiheissa ja kaikissa ympäristöissä olisi edistettävä. Koululla ei tulisi olla monopolia oppimiseen.
Suomessa alettiin 1990-luvun puolivälissä hyödyntää internetiä myös opinnollisiin tarkoituksiin. Edelläkävijät korostivat, etteivät he rakenna internetiin luokkahuoneita. Kun ei muuta sopivampaa termiä ollut käsillä niin he alkoivat puhua oppimisympäristöistä. Myös opiskeluympäristön käsite otettiin esille oppijan aktiivisen toiminnan ympäristön erottamiseksi, jolloin oppimisympäristönä voitiin nähdä oppijan omassa mielessään tai päässään konstruoima malli ulkoisesta todellisuudesta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tella, S. | Nimeke = Verkko-opetuksen lähtökohtia ja perusteita| Vuosi = 2001| Luku =
===Viitteet===
| |||