Ero sivun ”Temperamaalaus” versioiden välillä

Lisäksi tempera voi olla laihaa tai rasvaista. Laihassa temperassa on sideaineen ohella vain liima-ainetta (esimerkiksi munaa), rasvaisessa on mukana kuivuvaa öljyä. Rasvainen emulsio on liuos, johon tarvitaan vettä, öljyä ja liima-ainetta emulgaattoriksi. Emulsio voi sisältää myös öljyä, hartsiliuosta tai vahaa. Joskus siihen lisätään ranskalaista tärpättiä säilyvyyden vuoksi, tai hunajaa värin koostumuksen parantamiseksi. <ref name="Akke Kumlien">Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja</ref>

Kananmunan [[albumiini]] emulgoi öljynmuuttaa öljyn samaan tapaan kuin [[majoneesi]]a tehtäessä.

 

Kuivuttuaan tempera-sidosaine muuttuu veteen tai öljyyn liukenemattomaksi.

Temperavärejä käytetään tyypillisesti läpikuultavina kerroksina. Silloin voidaan ensin luoda [[Kompositio (kuvataide)|sommittelu]] ja [[piirustus]], seuraavaksi valot ja varjot ja vasta lopuksi lisätä kerros jossa on paikalliset värisävyt.

Temperamaalit soveltuvat taidemaalauksen lisäksi laajasti rakennuksien ja huonekalujen pinnoiksi. <ref>Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus, Panu Kaila, Jyväskylä 2000</ref> <ref> Puurakennusten ulkomaalaus, Kalevi Järvinen, Hämeenlinna 2000</ref> <ref>Restaurointikortisto; Keittomaali, Museovirasto, 1993</ref> <ref>Restaurointikortisto; Öljymaali, Museovirasto, 1993</ref> <ref>Talo kautta aikojen Julkisivujen historia; Panu Kaila (Pietarila, Tomminen), Helsinki 1987</ref> <ref>Talotohtori, Panu Kaila, Porvoo 2000</ref>

 

== Katso myös ==