Ero sivun ”Kultaryntäys” versioiden välillä

'''Kultaryntäys''' eli '''kultakuume''' on lyhytaikainen kullankaivajien virta alueelle josta on löydetty merkittäviä määriä [[kulta]]a. [[Kanada]]n ja [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] historiassa näitä nähtiin pitkin 1800-lukua. Myös Suomen [[Lappi]] näki pienimuotoisemman kultakuumeen samoin kuin [[Australia]] ja [[Etelä-Afrikka]].

 

 

== Lapin kultakuume ==

 

Lapissa löytyi lupaavasti kultaa [[Ivalojoki|Ivalojoelta]] syyskesällä [[1868]]. Koko kesän jatkuneen etsintäretken päätteeksi löysi rahapajanjohtaja ''Johan Konrad Lihr'' Ivalojoen Nulkkamukasta hyvän esiintymän, ja sen perusteella syntyi Suomen ensimmäinen kultaryntäys. Senaatti antoi asetuksen kullanhuuhdonnasta, ja kaivajat ryntäsivät etenkin Ivalojoen varteen, jossa keskuspaikkana toimi Porttikosken törmällä sijaitseva [[Ivalojoen Kultala]]. Kullankaivajia saapui kaikkialta Suomesta ja jopa maan rajojen ulkopuolelta. Suurimmillaan kaivajien määrä oli vuonna 1871, noin 500 miestä.

 

Lemmenjoen kultakuume koettiin vasta [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen, kun sodasta palanneet nuoret miehet lähtivät kokeilemaan onneaan Lapin kultamaille. Monet näistä uhkarohkeistakin seikkailijoista jäivät Lappiin koko iäkseen ja heistä syntyivät kuuluisimmat kultalegendat. Näitä Lapin elinkautisia olivat mm. Yrjö "Karhu" Korhonen, Niilo "Nipa" Raumala, Heikki "Kultasilmä" Kokko, Kullervo "Kone" Korhonen, Jalmari Hepo-oja, Jukka Pellinen ja Jaakko Isola.